tiistai 7. elokuuta 2018

Vastauksia kysymyksiin

Heippa! Kiitos vielä kaikille, jotka laittoivat kysymyksiä. Näihin oli kiva vastailla. :-) Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen, mutta mallinhommat hoiti tällä kertaa Puppa ja Nana.
Tulevaisuus

Olis mukava kuulla millasia tulevaisuudensuunnitelmia sulla on?
Ehkä ensimmäinen ja merkittävin tulevaisuudensuunnitelma on yhteiseen asuntoon muuttaminen Tonyn kanssa. Se venyi voinnin takia, joten ollaan otettu vähän aikalisää, mutta eiköhän tuo pian onnistu! :-) Toinen on opintojen saaminen päätökseen. Vielä on vähän auki, miten jatkan opintoja syksyllä ja milloin valmistun, mutta toivon mukaan se järjestyy. Haluan nyt ainakin ensin valmistua muotoilijaksi, myöhemmin ehkä voi vielä harkita muita opintoja. :-)

Minkälaisia haaveita sinulla on?
En ole kovin hyvä haaveilemaan, mutta ainakin yhteinen koti Tonyn kanssa, reissaaminen ja toipuminen on usein mielessä. <3 
Yleiset

Oletko koskaan ollut laivalla myrskyssä/onko ollut meripahoinvointia? 
En ole koskaan ollut muuta kuin sellaisessa vähän huomattavammassa aallokossa, kun Tax Free on täytynyt sulkea ja pullot on putoilleet maahan. :-D Ei onneksi tule meripahoinvointia, vaikka matkapahoinvointi iskee aina automatkoilla.

Näetkö unia/muistatko niitä?
Näen paljon unia! Kirjoittelen unia aina välillä ylös heti herätessä, etteivät ne pääse unohtumaan. Tykkään tulkita unia ja käytän niiden aiheita usein inspiraationa omissa töissä. 

Oletko koskaan ratsastanut hevosella?
Kävin muutama vuosi sitten ystävän kanssa tallilla ja pääsin kokeilemaan ratsastamista. Aikaisempi kerta taisikin olla lapsena, ja sekin ponilla tai kamelilla! :-D Yllätyin siitä, miten kivaa ratsastaminen voi olla!

Käytkö joka vuosi Ruotsissa? 
Ei ihan joka vuosi käydä siellä, nytkin edellisestä kerrasta oli vierähtänyt useampi vuosi. Haluaisin kyllä käydä useammin! :-)

Oletko muuten käynyt ulkomailla? 
En ole ihan hirveän paljon muualla käynyt: Unkarissa, Latviassa, Turkissa, Virossa,.. Ja parissa muussa, joita en nyt kuollaksenikaan muista. Mutta pääosin reissut on olleet Euroopassa.

Missä haluaisit matkustaa jos voisit mennä ihan minne vain?
Haluaisin käydä ainakin Los Angelesissa, Puolassa Auschwitz-Birkenaussa, Lontoossa, Norjassa ja Intiassa. Unkari on myös sellainen maa, johon palaisin mielellään uudemman kerran!

Mitä leffoja ja kirjoja olet viime aikoina kattonut ja lukenut? Onko uusia suosituksia?
Elokuvia on tullut katsottua suhteellisen vähän, mutta ainakin Black Panther ja Infinity War tekivät vaikutuksen! Olen lueskellut aika paljon Kingiä (yllättäen), Game of Thronesia ja Ajanpyörä-kirjasarjaa. Jälkimmäistä suosittelen lämpimästi! :-) Yritän saada aikaiseksi tehdä taas Kesän lempparit -videopostauksen, jossa selittelen kirjoista ja elokuvista enemmän. 

Jos saisit toteuttaa 3 toivomusta, mitä ne olis? 
1. Että syömishäiriö katoaisi maailmasta, sillä niin moni upea ja ainutkertainen ihminen joutuu käymään läpi tämän helvetin. Samalla tietysti myös itse tervehtyisin!
2. Että ihmisten tekemät vääryydet katoaisivat: sodat, epätasa-arvo, murhat ja ilmastonmuutos.
3. Että menestyisin elämässä: olisi rahaa ja jaksamista toteuttaa sellaista elämää, jota haluan elää.

Mikä oli sun lapsuuden haave ammatti?
Halusin maalariksi, siis sellaiseksi, joka maalaa taloja. Mielellään mummon talon. Jossain vaiheessa halusin olla laulaja tai tanssija.

Mitä musiikkia tykkäät kuunnella? 
Tykkään kuunnella vähän kaikkea laidasta laitaan. Kuvailisin omaa musiikkimakua sanalla outo. :-D Tykkään siis vähän kaikesta Pyhimyksen ja Marilyn Mansonin välillä.

Minkä ikäisenä aloit leipoa?
Muistaakseni aloitin 7. luokalla, joten olin 13-vuotias. Silloin en osannut juuri mitään, mutta innostus syttyi kotitaloustunneilla. :-) 

Mikä on sun lempi jäätelömaku?
On niin paljon hyviä jäätelöitä, että on vaikea valita yhtä! :-D Jymyn minttu-suklaajäätelö ja kaikki minttu-suklaan makuiset on aina tosi hyviä! Myös Kolmen kaverin Suklaa&pähkinäkinuski ja Ben&Jerry'sin Peanutbutter & Cookies on myös todella hyvää. Toisin sanoen, kaikki missä on suklaapaloja, kinuskia ja pähkinää! <3
Syömishäiriö / sairaudet 

Miten sairauksien kanssa menee?
Vähän vaihdellen. Ainakin masennus alkaa viimein helpottaa, kun ollaan saatu lääkitys kohdilleen. Ahdistuneisuushäiriö vaivaa tällä hetkellä enemmän, mutta ei onneksi ihan niin pahana kuin ennen sairaslomaa. :-) Ja no, syömishäiriö on vaikeuttaa elämää eniten, sillä se pääsi relapsin aikana menemään taas reilusti huonoon suuntaan. Nyt on kuitenkin löytynyt uutta motivaatiota, jonka voimin tästä suosta noustaan ihan varmasti! <3 
Tähän päälle vielä IBS (joka vaivaa paljon ja päivittäin, kiitos stressin ja vieraiden ruoka-aineiden) ja nivelpsori (joka saa peukalonkynnet tulehtumaan säännöllisin väliajoin).. Sanotaanko nyt vaikka niin, että paljon vaivaa mahtuu yhteen pieneen ihmiseen. :-D Mutta periaatteessa aletaan kumminkin olla jo voiton puolella!

Millainen rooli niillä on nyt? 
Syömishäiriö vaikuttaa eniten ihan jo senkin takia, että syöminen sujuu lähinnä tuettuna (ja kotonakin siis jonkin verran), ja pitää tehdä jatkuvaa ajatustyötä lisääntyneiden ruokien ja siitä johtuvan ahdistuksen kanssa. Masennus on onneksi helpottamaan päin, joten nyt on taas jaksanut ottaa yhteyttä kavereihin ja jopa tehdä asioita silloin tällöin. :-) Ahdistuneisuushäiriö vaivaa eniten juhlissa ja ylipäätään paikoista, joissa on paljon ihmisiä. Sen kanssa kuitenkin pärjää. Ja mitähän vielä, no mahakivut ja -vaivat vaikeuttavat asioita lähes päivittäin, mutta onneksi olen pystynyt hoitamaan asioita niistä huolimatta. Kynsien mätimisestä ja hermosäryistä ette ehkä halua kuulla sen enempää? :-D

Niin ja mikäli kysymyspostaukseen saa vielä kysymyksiä esittää, mua itse vatsavammaisena kiinnostaisi sun ibs:sän tilanne tällä hetkellä. Kateellisena oon vaan tuijotellut sun annoskuvia, jotka sisältävät yksiä lemppareistani: parsakaalia ja papuja, itse kun vatsani ei voi niitä sietää :( Ja ehdottomasti, jos jotain omakohtaisia vinkkejä keksit kirjoittaa myös, olisi niitä tosi kiva lukea :)
Tällä hetkellä on itseasiassa tosi paljon ongelmaa vatsan kanssa. Stressi ja uusien ruokien kokeilu on varmasti saaneet mahan ärtymään. Lähes poikkeuksetta aamulla on maha sekaisin (pahoittelut, mutta ei tätä sen kauniimmin voi ilmaista) ja päivällä/illalla maha turpoaa ja on välillä todella kovia kipuja. 
Omalla kohdalla yllättäen parsakaali tai pavut (pieninä määrinä) ei aiheuta oireita, joten niitä voin syödä melko huoletta. :-) Pahimpia ruoka-aineita on tällä hetkellä sipulit, maissi, herneet, ksylitoli ja paprika. Toivon mukaan ei tarvitse aloittaa rajoitusruokavaliota vielä kaiken muun lisäksi.. 
Olen kokenut toimiviksi ainakin laadukkaat maitohappobakteerit, stressinhallinnan ja pellavansiemenet. Sitten myös ihan se, että pitää kiinni säännöllisestä ruokailusta ja muutenkin pyrkii pitämään päivät suunnilleen samalla aikataululla. 

Jatkuuko päiväosasto? 
Päiväosasto jatkuu vielä elokuun puoliväliin, minkä jälkeen ollaan suunniteltu seurantakäyntejä kerran viikossa. Riippuen tietysti siitä, milloin koulu alkaa ja mikä on vointi silloin.

Oletko jaksanut ajatella mitä kesän jälkeen opintojen suhteen? 
Jonkun verran joo, mutta koulun jatko on vielä vähän avoinna. Tarkoitus olisi kuitenkin aloittaa syksyllä ja yrittää saada suoritettua opinnot loppuun. 

Mistä saat nyt voimia kun on hankalampi hetki?
Läheisistä, etenkin Tonysta ja ystävistä. Myös ulkoilu ja luonnossa oleilu auttaa melkein aina. <3 Eläinten paijaaminen, kirjojen lukeminen, sarjat, maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen,.. Ne on kaikki sellaisia keinoja, joita käytän usein ahdistuksenhallintaan. Iso apu on myös omahoitajasta ja päiväpolista tottakai.

Miten sun läheiset suhtautui syömishäiriöön?
Vanhemmat oli tottakai aikanaan järkyttyneitä ja huolissaan, kun alkoi olla ongelmia syömisen kanssa ala-asteella. Myöhemmin nuo on kai jo vähän turtuneet asialle, eikä siitä enää tehdä niin suurta numeroa.. Ystävät on ottaneet asian hyvin ja olleet tukena aina vaikeina hetkinä. <3 Tonyn kanssa puhuttiin asiasta jo ihan alusta lähtien ja se on myös ollut suurin syy, että suostuin päiväpolilla käymään. 
Relapsi on tottakai huolestuttanut ja sitä kautta olen löytänyt lisämotivaatiota toipumiseen.

Mikä sua motivoi eniten parantumaan? 
Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta Tony ja kihlasormus sormessa. Haluan voida hyvin, jotta päästään muuttamaan yhteiseen asuntoon ja elämään yhteistä elämää. <3 Myös opiskelujen saaminen loppuun motivoi, vaikka tällä hetkellä opintojen suorittaminen lähinnä ahdistaa. Ystävät ja perhe! Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, onnellisuus ja se, että on hyvä olla omassa kehossa. :-)

Tiedätkö oman hyvinvointipainosi? 

En tiedä, mikä on hyvinvointipainoni tarkalleen, mutta ainakin se on aina hakeutunut tiettyyn lukemaan, jossa olinkin suunnilleen 1,5-2 vuotta. 

Jos tiedät, niin koetko että sun on siinä painossa hyvä olla?
Ainakin keho voi hyvin ja kuukautiset tulivat suht säännöllisesti siinä painossa, joten uskoisin kropan voineen hyvin. :-) Henkisesti olin myös yllättävän tyytyväinen kroppaani, kun sain vaan rauhassa totutella muutokseen.

Ootko saanut päiväpolilta ystäviä? 

Lasketaanko omahoitaja? :-D Meistä on nimittäin tullut todella läheisiä! Muiden kanssa en ole ihan hirveästi uskaltautunut juttelemaan, sillä olen todella huono tekemään aloitetta, eikä ole ollut kovin sosiaalinen olo kuluneina kuukausina. Toivon kyllä, että pääsisin tutustumaan myös muihin päiväpolin asiakkaisiin! :-)

Voiko siellä jutella avoimesti toisten kanssa?
Joo ja ei. Osan kanssa voi puhua melkeinpä kaikesta, mutta suurin osa on hiljaisia ja sen verran vetäytyviä, ettei juurikaan edes moikata..

Jos pitäisi itsesi hemmottelupäivän, mitä se sisältäisi, mitä tekisit silloin? :) (tai mitä et tekisi)

Apua tämä on vaikea! Hmmm.. Nukkuisin pitkään, söisin aamupalaa sängyssä ja katsoisin sarjoja tai elokuvia, söisin hyvin, laittaisin kasvonaamion ja lukisin kirjaa, kunnes nukahtaisin. En stressaisi tekemättömiä töitä tai kaloreita, olisin vaan. <3

Toipumisen parhaita puolia?

Energisyys ja se, että jaksaa tehdä asioita. Se, kun voi olla itseensä tyytyväinen ja olla vihaamatta jokaista virhettään. Vapaus syödä, mitä ja milloin haluaa. Läheisten ilo ja sen kuuleminen, miten ylpeitä muut ovat. Onnellisuus. Se, kun kroppa voi hyvin, eikä elämä pyöri pelkän ruoan ja lukemien ympärillä.
Parisuhde/ihmissuhteet

Mitä kautta tutustuit tyttöystävääsi? 
Tutustuttiin Qruiserissa ja Tony oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa aloin siellä juttelemaan. Sille tielle sitten jäätiin, vaikkei kumpikaan aktiivisesti etsinyt parisuhdetta.. :-D

Oletko bi vai tykkäätkö vain tytöistä?
Olen bi, mutta kiinnostun lähinnä naisista. Tätä on vähän vaikea selittää.. :-D

Siinä oli kysymykset ja vastaukset tällä kertaa! <3

6 kommenttia:

  1. Kiva QA-postaus.:) Oletko selkounia (=uni, jossa tiedät olevasi unessa) koskaan nähnyt? Minä pidän myös unipäiväkirjaa (en joka päivä), unet on tosi mielenkiintoisia, rakastan unimaailmaa! Unientulkintoja olen myös lukenut, mielenkiintoisia nekin, vaikka en oikeastaan usko niihin.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Näin etenkin nuorempana tosi usein selkounia, mutta en enää niin paljon viime aikoina. Se on kyllä vähän harmi! Sama täällä, pidän unipäiväkirjaa aina silloin tällöin, ja myös tulkitsen unia. Unet ovat kyllä niin kivoja! :-)

      Poista
  2. Joo, tää oli erityisen kiva postaus, ja jotenkin vastauksista välittyi, että säkin tykkäsit tehdä tätä :)
    Riitelettekö te koskaan Tonyn kanssa vai onko teillä enemmänkin aina sellainen tosi hyvä yhteisymmärrys? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Joo tykkäsin tämän tekemisestä tosi paljon, joten kiva, että se välittyi myös sinne. :-) Riidellään oikeasti todella harvoin ja silloinkin on useimmiten kyse silkasta väärinkäsityksestä. Olen vähän sellainen, että välttelen riitelyä viimeiseen asti. :-)

      Poista
  3. Tosi kiva postaus! Todella paljon tsemppiä sulle syömishäiriön ja kaikkien muidenkin haasteiden päihittämiseen <3 :)

    Mulla olisi yksi postausidea: "Kiitoskirje keholleni". Näin tällaisella otsikolla varustetun tekstin joskus jossain, ja kirjoitin myös omalle keholleni henkilökohtaisen kiitoskirjeen päiväkirjaani. Puhuttelin siinä "kirjeessä" mun kehoa kuin ystävää, joka on ollut mukana kaikissa mun elämän tärkeimmissä tapahtumissa ja ylipäänsä tehnyt mahdolliseksi sen, että olen selvinnyt kaikista vaikeuksista ja olen nytkin elossa. Kiitin siinä niin monesta asiasta, kuin vain mieleeni tuli - esim. siitä, kun oon tän kehon ansiosta saanut kokea kaikki ihanat lapsuuden leikit ja unohtumattomat reissut, ja siitä, että pystyn näkemään, kuulemaan, juoksemaan, halaamaan, jne.

    Olen palannut lukemaan sitä kirjoittamaani kirjettä niinä päivinä, kun kehonkuvan kanssa on ollut ongelmia, ja se on ainakin itseäni helpottanut ja muistuttanut siitä, mikä on oikeasti tärkeää, ja miten mun (ja meidän kaikkien) tulisi omaan kroppaan suhtautua. Rakkaudella ja huolenpidolla :)

    Jos siis itseäsi kiinnostaa, niin lukisin mielelläni myös jonkun toisen kirjoituksen samasta aiheesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Mielenkiintoinen ja kokeilukelpoinen idea ehdottomasti! Olen joskus kokeillut jotain vähän samantyylistä ja koen, että siitä on ollut apua. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen kirjoittaa sellaisen tänne blogin puolelle. :-) Meillä on kuitenkin vain yksi keho, joten sitä pitäisi arvostaa ja rakastaa <3

      Poista