sunnuntai 28. tammikuuta 2018

MyDay: töitä, lävistyksiä & herätys klo 4.30

Heippa! Kuvasin ja toteutin taas vaihtelun vuoksi MyDay-/Päiväni kuvina -postauksen. Tällä kertaa onkin luvassa ihan erilainen päivä, sillä uskaltauduin pitkän tauon jälkeen kokeilemaan työelämää. ;-)  Alkaa tuntua siltä, että asiat saattavat pikkuhiljaa alkaa selkeytymään..
4.30: Herätyskello soitti armottoman aikaisin, mutta jostain syystä se ei tuntunut ollenkaan niin kamalalta, kuin olin etukäteen pelännyt.
5.00: Aamupalaksi mangotuorepuuroa, pähkinöitä ja kahvia, joiden voimalla heräilin alkavaan päivään. Tai aamuun. Tai aamuyöhön, miten sen nyt ottaa.
5.30: Sain isältä kyydin työpaikalle, jossa olin lupautunut taas tuuraamaan. Olin samassa paikassa pari kesää sitten, joten oli jo aika hyvä käsitys siitä, mitä olisi luvassa. Nopeasti vaan vaatteet päälle ja kylmiöön aloittamaan aamuvuoroa.
8.00: Ensimmäinen tauko, jonka aikana oli otettava kuva tyylikkäästä lookista.
10.00: Päätin, että syön ruoan vasta kotona, joten otin reilumman välipalan evääksi. Kuvan välipalapatukka osoittautui ihan uudeksi lemppariksi! ;-)

14.30: Päivä oli viimein pulkassa! Siltä se todellakin tuntui, sillä myös sellaiset lihakset, joiden olemassa olosta en tiennyt, tuntuivat kipeiltä ja olo oli kaikin puolin jyrän alle jäänyt. :-D Työhön kuului siis urakkaluontoisesti salaattien, täytettyjen patonkien ja kolmioleipien tekemistä ja pakkaamista. Niin ja kaiken maailman korien ja tavaroiden kantamista. 4 asteen lämpö (tai kylmyys) on kuitenkin se, joka käy voimille kaikkein eniten! Kaikesta huolimatta tykkään tuosta hommasta tavallaan tosi paljon. :-)
15.00: Bussilla kotiin! Tai Matkakeskukselle ja siitä kotiin.
15.30: Ei enää yhtään ruoanlaittoa, kiitos! Eli edellisen päivän vihannekset ja niiden kaveriksi Vöner-kebabia mikrossa. :-D En ole koskaan ollut kebabin ystävä, joten suhtauduin tähän vegaaniuutuuteen erittäin skeptisesti. Ennakkoluulot saivat taas kyytiä, sillä tykästyin Vöneriin ihan tosi paljon! Aika hyvä saldo päivälle, kun löysi kaksi uutta lempparia.

16.30: Suihkuun.
 
17.00: Tein tilauksen Crazy Factorylle, kun hukkasin yhden korvakoruista, jotka jouduin ottamaan pois työpäivän ajaksi. En ole ihan varma, oliko tarvetta uusille venytys-, ranne- ja lävistyskoruille..
 
18.00: Laitoin Criminal mindsin pyörimään ja aloin pohjustamaan tilaustyötä, joka pitää saada valmiiksi melko lyhyellä ajalla.
20.30: Iltapalaa ja sivusilmällä jonkin satunnaisen ohjelman katselua. Olisikohan ollut jopa jokin hääpuku-aiheinen reality, mutta jos oli, niin syytän siitä Tonya. :-D Alpron rahkaa, mangososetta ja hedelmiä - siinä on täydellinen iltapala. <3
22.00: Stephen Kingiä iltasaduksi, kunnes silmät eivät enää pysyneet auki ja oli pakko sammuttaa valot. Kyllä muuten uni maittoi työpäivän jälkeen! ;-)

14 kommenttia:

  1. Mitä sää oot oikein vetäny kun pupillis on noin jäätävän kokoiset? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoin samaa :D Ehkä salama?

      Poista
    2. Ihan hyvä kysymys kieltämättä.. :-D Mutta ei ollut salama käytössä, eikä tullut vedettyä mitään kofeiinia vahvempaa. :-D

      Poista
    3. Voi herranjestas... Pimeä valaistus, jolloin mustuainen laajenee, jotta verkkokalvolle saadaan tarpeeksi valoa. Lukekaa silmän anatomiasta, ennen kuin alatte vihjata huumeiden käytöstä.

      Poista
  2. Reilumpi välipala minusta näyttää ihan tavalliselta välipalalta. Voi surku kun sinulla ei ole vielä käsitystä riittävästä ravinnosta. Ei ole ihme jos tuntuu että voimat ei riitä tai mieli on alavireinen. En nyt pehmittele sanojani. Ehkä joku lähipiirissä voisi sanoa vielä napakammin ja minä ainakin olisi huolissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ravitsemus on tällä hetkellä heikkoa ja puutteellista, mutta toivottavasti asia korjaantuu pian. Kiitos kuitenkin herättelystä, etenkin tuon välipalan osalta. :-)

      Poista
  3. Onnea sujuneesta työvuorosta! <3 Omien rutiinien haastaminen ja nuo onnistumisen kokemukset tekevät vain hyvää mielellekin! Toivottavasti et ollut kuvannut kaikkea syömistäsi, pieneltä kun näyttää..Pitkäaikaisena lukijana tiedän että tässä on paljon muutosta ja uutta. Vöner mm. Rohkaisen silti täältä ruudun toiselta puolelta vielä lisää <3 Leipä / mysli / riisi / pähkinät rohkeasti mukaan :-)

    Tsemppiä <3
    Saatko tehdä tuolla jatkossakin työvuoroja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-) Välillä pitää mennä pois omalta mukavuusalueeltaan, että kokee ja näkee uutta. Se on haastavaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Tällä hetkellä on tosiaan aika heikkoa ravitsemus, mutta yritän nyt saada asiaa jotenkin hallintaan. :-) Kiitos paljon! <3 Eiköhän asiat tästä vielä helpota.
      Saan onneksi tehdä työvuoroja nyt sen mukaan, kuin opiskelujen ohessa sopii ja jaksamista riittää. :-)

      Poista
  4. Nää my dayt on aina yhtä kivoja ja mielenkiintoisia :) Mut vähän samaa sanon kuin edelliset, että ateriat on aika niukkoja, se reilumpi välipalakaan ei tosiaan ollut iso vaan ihan tavallinen. :| Sitten jos olis ollut vielä toinen lämmin ruoka tässä päivässä, niin silloin kokonaisuus ois ollut erittäin hyvä 🤗

    Mutta hei, tsemppiä kevättalveen ja toivottavasti saat tehdä noita hommia vielä lisää, vaikutti nimittäin mukavalta työpaikalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla. :-) Välipalan osalta oli hyvä kuulla taas vähän herättelyä, niin se mieli vaan kääntää asiat aina nurin kurin.. Mutta tarkoitus olisi tosiaan kohentaa tätä ravitsemustilannetta mahdollisimman pian. :-) Toista lämmintä ruokaa en ole koskaan oppinut syömään, joten olen saanut ratelta luvan korvata sen isommalla välipalalla.
      Kiitos paljon! <3 Onneksi saan tehdä tuurauksia opiskelujen ohella jatkossakin.

      Poista
  5. "Reilumpi välipala" you kiddin right? Banaani ja välipalapatukka.. jooh. Muutenkaan en tajua tätä anorektikkobloggareiden pakonomaista tarvetta kuvata joka ainoa päivän aikana syömänsä suupala blogiin.. Mitä varten? Että saisi lukijoilta surkuttelevia kommentteja syömisten vähyydestä ja tulisi näin taas kerran nähdyksi? Tämä ruuan kuvaaminen ja ruokalautasen täydellinen esillepano ja asettelu vain lietsoo pakkomielteistä suhtautumista syömiseen.
    Uskon että anoreksia kumpuaa hyvin usein huomion tarpeesta. Ja kun syömättömyydellä saa jatkuvaa huomiota, se ruokkii anoreksiaa loputtomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alemmassa kommentissa on jo aika hyvin vastattu tähän. :-)

      Moni aiheeseen perehtymätön liittää anoreksian huomionhakuisuuteen, mutta todellisuudessa se on hyvin kaukana siitä. En usko, että kukaan laihduttaa itseään sairaalaan letkuruokintaan, että saisi huomiota. Sen saamiseen löytyy kyllä paljon helpompia tapoja, kuin itsensä näännyttäminen. Anoreksia on sairaus, ei valinta olla syömättä tai hakea huomiota. Mutta tietysti jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.

      Ensinnäkin, sairastan syömishäiriötä, joka vääristää käsityksen ravitsemuksen määristä. Joten kyllä, ajattelin tämän määrän olevan riittävä ja ainakin suurempi kuin normaalisti syömäni välipala. Toisekseen, ''anorektikkobloggareille'' ruoka on iso osa elämää, joten sitä myös kuvataan ja siitä ehkä puhutaan enemmän. En tiedä, oletko perehtynyt MyDay-postauksien ideaan, mutta niissä on tarkoitus kuvata, mitä päivän aikana on tapahtunut. Siihen liittyy ainakin omasta mielestäni melko olennaisesti ruoka. Koen surkuttelevat kommentit välillä jopa ahdistavina, joten en mielellään niitä kerjää. Nämä kuitenkin kertovat huolesta ja herättävät pohtimaan omia ajatusmalleja.

      Poista
  6. Edelliselle anonyymille:

    "Uskon että anoreksia kumpuaa hyvin usein huomion tarpeesta. Ja kun syömättömyydellä saa jatkuvaa huomiota, se ruokkii anoreksiaa loputtomiin."

    On mielestäni töykeää lähteä tuolla tavalla määrittelemään toisen sairauden laatua. Anoreksia ei ole pelkkää huomionhakua, se on ihan todellinen mielenterveyden ongelma. Itsekin olen sen sairastanut, ja muistan hävenneeni sairauttani todella paljon (vaikka tietenkään syytä ei olisi). En missään nimessä yrittänyt hakea sillä huomiota, vaan piilottelin sitä minkä pystyin. Se siis ei tosiaankaan kumpua huomion tarpeesta.

    On Merviltä todella rohkeaa jakaa kuulumisiaan meidän kanssamme ja kertoa sairaudestaan avoimesti. Se ei ole kaikille helppoa. Mervin oma käsitys sopivista ruokamääristä sun muista on sairauden takia vääristynyt, ja lukijoiden kommentit asiasta voivat auttaa häntä oikeaan suuntaan. Blogin pitäminen on siksi hänelle hyvä voimavara sairautta vastaan taistelemisessa. Kyse ei missään nimessä ole surkuttelevien kommenttien tai huomion kaipuusta.

    Mervi: Tää postaus oli tosi kiva, tykkään aina näistä My Day-jutuista! Siitä mäkin olen kuitenkin aiempien kommentoijien kanssa samaa mieltä, että banaani ja välipalapatukka ei ole reilumpaa välipalaa nähnytkää, ja muutenkin ruokailuissa on tietty vielä parannettavaa. Voisit aivan huoletta lisätä ruokien määrää ja kokoa vielä vaikka kuinka paljon, eikä ne määrät siltikään olisi isoja :) Kaikkea hyvää ja jaksamista sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta <3 Siinä on aikalailla se, mitä itsekin ajattelen. :-)

      Kiitos paljon, kiva kuulla. :-) Viime aikoina on tosiaan ollut enemmän haasteita syömisten kanssa ja näkemys riittävistä ruokamääristä on vielä hakusessa. Mutta eiköhän nämä annoskoot ala pikkuhiljaa parantua ja sitä kohti mennään. Kiitos paljon <3

      Poista