Lapakisto: sadepäivä & unohtuneet eväät

Moikka! Vähintään kerran vuodessa täytyy päästä Lapakistoon. Tänä vuonna olen käynyt siellä jo kerran, mutta en pistänyt pahaksi toistakaan kertaa. ;-) Tälle kerralle sattui vähän huonompi sää ja muutama muukin mutka matkan varrelle, mutta ei annettu niiden häiritä.

Kun lähdettiin kotoa, aurinko paistoi ja sää vaikutti oikein lupaavalta. Ajettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään luontopolkua pitkin. Ensin alkoi vähän tihuttaa, pian satoi jo ihan kunnolla. Jatkettiin kuitenkin matkaa kosteissa vaatteissa hytisten ja toivottiin, että sade loppuu pian. Sade laantui onneksi vähäsen ja jatkettiin matkaa ajatuksella, että käydään nyt ainakin pieni lenkki.

Välillä aurinko paisteli puiden välistä, eikä ollut ihan niin hyytävää. Välillä oli pilvistä ja sateli. Ei ehkä ihan paras mahdollinen sää, mutta keräiltiin vähän puolukoita ja mustikoita.

Käveltiin suunnilleen tunnin ajan ennen, kuin päästiin näköalapaikalle. Siinä vaiheessa satoi taas enemmän ja hytistiin kosteissa vaatteissa. Harkittiin, että käännytään eväiden syömisen jälkeen takaisin päin, koska sää näytti niin toivottomalta. Hakeuduttiin pieneen puuhökkeliin, sillä alkoi sataa kaatamalla..

Huomattiin yksi uusi mutka matkassa: osa eväistä oli unohtunut ja eväsleipiä oli vain kaksi kolmen sijaan. Onneksi olin tehnyt kaikille vegaaniset leivät soijaleikkeleestä, tuoreista vihanneksista ja Porlammin juustosta. Jaettiin toinen leipä äidin kanssa ja mutustettiin jälkiruoaksi mandariineja. Olen vähentänyt kahvin juontia, mutta sillä hetkellä höyryävän kuuma mukillinen tuli enemmän kuin tarpeeseen!

Kaatosateen jälkeen sää kirkastui ja aurinko paisteli puiden latvojen välistä. Päätettiin sittenkin jatkaa vielä matkaa ja ihailtiin maisemia ihan uusin silmin. Auringolla on kyllä ihmeellinen vaikutus mielialaan ja lämpötilaan. ;-)

Huomaan tosi usein, miten samankaltainen olen isän kanssa: pysähdeltiin tuon tuosta kuvailemaan sieniä, maisemia ja kaiken maailman kasveja. Intoiltiin kaikesta pienestä ja ihmeellisestä. Pohdittiin luonnon ihmeellisyyttä ja vertailtiin toistemme kuvia. Yritettiin löytää lintuja ja puhuttiin yhteisestä harrastuksesta. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. :-D

Matkan varrelta löytyi paljon pulleita ja suuria mustikoita, joita pysähdyin keräämään vähän väliä. Siinä, missä vuoteen kuuluu reissu Lapakistoon, on myös mustikoita päästävä keräämään vähintään kerran vuodessa. Löydettiin myös pari tattia, jotka jätettiin tällä kertaa muiden iloksi. 

Lopulta päädyttiin tutulle pysähdyspaikalle kahvittelemaan. Tosin kahvin jätin suosiolla juomatta, sillä ensimmäinen närästi ihan mukavasti. Mistäköhän voi johtua, että kahvi on alkanut aiheuttamaan pahoinvointia ja närästystä? Olen tottunut juomaan yhden kupillisen päivässä, joten ei se ainakaan määrästä voi olla kiinni.. 

Kello lähenteli viittä, kun lopulta päätettiin lähteä takaisin kotiin. Siinä vaiheessa oli jo jokainen raaja syväjäässä ja nenä niiskutuksesta punainen, mutta mieli rentoutunut ja onnellinen. Lapakisto ei pettänyt tälläkään kertaa! Oli tosi mukava ja onnistunut päivä, vaikka sää ei aina kaikkein parhain mahdollinen ollutkaan. :-)

 Vielä yksi viikko ennen lomaa, sitten on edessä paluu arkeen. Tuntuu, että moni asia on muuttumassa - ja muutama jopa hyvään suuntaan. En vielä kerro enempää siitä, mikä iso muutos on suunnitteilla, mutta kerron siitä myöhemmin lisää. ;-) Eipä tässä muuta. Heippa! ♥