Hohtokeilaamassa

Heippa! Takana on kiireinen ja vähän stressaava paluu arkeen, mutta onneksi elämään mahtuu niin paljon muutakin kuin tekemättömiä töitä. Ensi viikosta ei ole tulossa yhtään sen kevyempi, mutta eilisen voimalla jaksaa taas hetken aikaa panostaa koulutehtäviin. :-)

Mitä pitää tehdä, kun tuntuu, että työmäärä kaatuu päälle ja alkaa jo iskeä toivottomuus? Jättää tehtävät sikseen ja lähteä ystävien luo. Tein tehtäviä koko päivän ja ajattelin, etten mitenkään ehdi menemään Sannin synttäreille illaksi. Karoliinan sanoja lainaten, ei niitä kouluhommia olisi kuitenkaan jaksanut tehdä iltaan asti. Joten miksipä ei lähtisi ystävien seuraan ja irtautuisi kaikista mahdollisista tehtävistä. Joskus on tärkeämpää mennä ulos ja nähdä ystäviä, eikä saada kaikkea tehtyä ajallaan. :-) Kyllähän siinä stressi aika nopeasti unohtui, kun vaihtoi kuulumisia ja otti selfieitä mitä upeammilla filttereillä - ja sitä paitsi, eihän Sannin synttäreiltä voi jäädä pois!

Kahdeksan aikaan lähdettiin Lahden keskustaan hohtokeilaamaan. En ole keilannut moneen vuoteen, mutta oli ihan kiva päästä taas pitämään koko keilahallin huonoimman pelaajan titteliä yllä. Oikeastaan tällä kertaa meni välillä ihan hyvin, sillä sain keiloja kaadettua tuurilla. :-D

Meidän keilaporukkaan kuului Sanni, Karoliina, Elli, Mia ja Vilska. Meidän keilaradalla taisi olla vain yksi, joka osasi oikeasti tehdä kaatoja ja taktikoida. Oli kiva verrata peliä viereiseen rataan, jolla suunnilleen jokainen heitto oli kaato. Tärkeintä on kuitenkin, että oli hauskaa ja vietettiin aikaa yhdessä.

Oli tosi hauskaa keilata pitkästä aikaa, vaikka vakuutuinkin entistä enemmän, etten osaa sitä ollenkaan. Voi myös olla, että keilapallo on sadisti ja haluaa siksi aina päätyä ränniin keilojen kaadon sijaan. :-D Aika tuntui loppuvan liian nopeasti, sillä olisi ollut hauskaa jatkaa pelaamista pidempäänkin.

Viivyteltiin ulkona vielä kuvailemassa ennen, kuin päätettiin illan jatkosuunnitelmista. Muut lähtivät jatkoille baariin, mutta päätin itse lähteä kotiin. Alkoi olla jo sen verran väsynyt olo kouluviikon jäljiltä, että sauna ja nukkumaanmeno houkuttivat baaria enemmän. :-)

Tästä voidaan siis vetää vain yksi johtopäätös: kun stressaa ihan liikaa, on aika jättää huolenaiheet hetkeksi sivuun. Tuli niin hyvä mieli ystävien näkemisestä, että koko stressi unohtui loppuillaksi. Huomasin taas, miten olin ikävöinyt Karoliinaa ja Sannia, joita en ole ehtinyt näkemään vähään aikaan. Pitäisi jotenkin raivata kiireisen arjen keskelle aikaa ystäville. ;-)

En halua vielä tässä vaiheessa erityisemmin hehkuttaa, mutta asiat on ihmeen hyvin tämän ihmisen ansiosta. Joskus elämä yllättää niin täysin, ettei ole ihan varma näkeekö unta. Jotenkin tuntuu, että asiat ovat muuttumassa parempaan suuntaan ja elämässä alkaa uusi jakso. On elämä aika ihmeellistä.

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Huomenna saa onneksi nukkua vähän pidempään, sillä ollaan lähdössä luokan kanssa Helsinkiin vasta vähän ennen yhtätoista. Toivottavasti ensi viikko on vähän vähemmän hektinen! Heippa! ♥