Paaaljon onneeaa vaan paaljon onneeaa vaaaaan.....

Eli hihhiih, minä olen nyt sitten virallisesti 17-vuotias! :--D ...ei kyllä oikeasti tunnu mitenkään aikuisemmalta tai vanhemmalta, mutta mitäs sitä nyt voi yhdessä yössä jotenkaan kauheasti vanheta ~ vaikka niitä vuosia kuinka paljon kertyy lisää. Niin ja ehtiihän sitä ensivuonna juhlia niitä ns. merkittävämpiä vuosia! :D

Aamulla heräsin idyllisesti onnentoivotuksiin ja sain lahjan Makko-herralta. Suurin osa saamistani lahjoista on vähän sellaisia jälkeenpäin-juttuja, joten esittelen kaikki lahjani vasta vähän myöhemmin. ; ) No, siinä nyt sitten puettua päälleni aloin viimeistelemään kakkujen koristeluja ja laittamaan suolaisia tarjoiluita jne ~ ja tulihan siinä yhdet itkutkin itkettyä yhden typerän vispikerman kanssa.. Onneksi sain kuitenkin edes näinkin typerän kakkusen aikaan, joka ainakin maun perusteella kelpasi vieraille mainiosti. ; )

Sain kuin sainkin kaikki lopulta ajoissa valmiiksi ~ mutta päivä oli oikein mukava ja seura hyvää! Niin ja kiitos myös kaikista onnitteluista (etenkin Karpolle, joka ehti onnittelemaan jo kolmesti!) :'') ♥♥

Eilen tein jotain hyvin paljon normaalista poikkeavaa ~ pukeuduin löysiin haaremihousuihin ja lenkkareihin! Ja olipas muuten siinä määrin vieroksuttava ja outo olo, etten ihan heti samaa tee. >: D Tänään oli jo paljon kotoisampi fiilis, kun sain jalkaan korot ja päälle mekon. ♥

Eilen tuli sellainen fiilis, että on ihan pakko päästä vuokraamaan joku elokuva Makuunista. Mutta minähän en sitten lopulta tyytynytkään yhteen, vaan otin kerralla 7 elokuvaa 7 vuorokautta 10 e - tarjouksesta ne kaikki seitsemän! >: D Esittelen muita varmaan tarkemmin, kunhan niitä katselen, mutta ensimmäiseksi oli vuorossa Amélie. Olin tietysti jo aikaisemmin nähnyt pätkiä kyseisestä elokuvasta, mutta tällä kertaa katsoin sen ihan kokonaan Ja olihan se kerrassaan ihana! Jäi niin hyvä fiilis, ettei voinut kuin ihmetellä! ; )) ♥

Ja ööh, viimeisenä se toinen paita, jonka jossain välissä ostin. :--D Tykkään tästäkin tooosi paljon! Mutta ignooratkaa toki tuima ilme, koska olin _tosi_ pahalla tuulella, kun näitä kuvia napsin. Perjantai oli kerrassaan kamala päivä ~ ihan kaikki tuntui menevän pilalle ja itkin vähän joka käänteessä... Huoh. : //

Mutta joo, eipä tässä nyt muuta! Ps. Mistä näitä uusia lukijoita oikein tulee? Lupaan tehdä jonkun erikoisemman postauksen sitten, kun/jos menee tuo sadan lukijan määrä rikki! :---)))) ♥

Muutan Keniaan!

Oli tässä tarkoitus kirjoittaa kunnon postaus, mutta ilmeisesti Blogger on niin surkea, ettei suostu lisäämään yhtäkään kuvaa. Onko kenelläkään muulla ollut tätä ongelmaa tänään? D:: No, lisäksi toisesta koneesta katosi virusturva-systeemi kokonaan... NIIN ETTÄ HERMOTHAN TÄSSÄ MENEE! 

Saattaa olla, että kirjoittelen jotain huomenna, mutta riippuu ihan siitä, kuinka totaalisesti menetän hermoni tähän... Joten ei sitten tarvitse ihmetellä postauksen viipymistä - meh is sorry. :_:

Vähän sairaudesta

Lupailin vähän aikaa sitten kirjoittaa taas vähän sairaudestani ja heti alkuun sanon, että en ole kirjoittanut oikeastaan puhtaasti näistä syistä:
a) olen sairastanut jo niin kauan, että välillä unohdan sairastavani ollenkaan ja teen tiettyjä asioita enemmän rutiinilla. En siis tarkoita, että olisin unohtanut sairauteni, vaan että en kulje sen kanssa käsikädessä päivästä päivään ~ elämääni mahtuu myös paljon muuta, mistä kirjoittaminen on helpompaa.
b) todellisuudessahan tämä blogi ei edes käsittele puhtaasti syömishäiriötä, vaan elämääni noin yleensä. Juuri tästä syystä en lopettanut kuvieni lähettelemistä, vaikka jotkut ''syyllistivät'' minua muiden thinspiroimisisesta. Kirjoitan siis omasta elämästäni ~ jossa sairaus kyllä näkyy kehoni kautta ~ mutta en lisää kuviani mainostaakseni sairauttani, vaan koska se on osa elämääni. Lisäksi on vaikea esitellä joitain vaatteita kuvaamatta niitä päällä.. Toivottavasti tästä ei syntynyt mitään väärinkäsityksiä ja ymmärsitte tarkoitukseni! :-)
c) sairaudesta kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja joskus turhan henkilökohtaiselta, enkä tiedä, miltä näiden asioiden kuuleminen tuntuu terveiden ihmisten mielestä.

En vieläkään osaa sanoa tarkasti, milloin suhteeni syömiseen ja vartalooni muuttui niin kieroutuneeksi, että sen saattoi laskea sairaudeksi. Ensimmäistä kertaa yritin laihduttaa ollessani vain 8-vuotias ~ jos sitäkään. En tuolloin tiedostanut sairastumiseni syytä, mutta tiesin olleeni onneton jo hyvin pitkän aikaa. Ajattelin, että laihtuminen muuttaisi asiat paremmiksi ja masennus haihtuisi yhdellä pyyhkäisyllä.. Niin ei kuitenkaan arvatenkaan käynyt, alkuvaiheessa masennuin entisestäni.

 

Ensimmäistä kertaa paino alkoi todella pudota vasta seitsemännen luokan alussa, vaikka olin tuhansia kertoja yrittänyt jättää ruokavaliosta milloin mitäkin tai liikkua järjettömän paljon, kuusi kertaa viikossa ja yleensä useamman tunnin kerrallaan.

Täysin asiaan kuulumattomasti: rakastan noita hiuksia! :_:

Kahdeksannella luokalla olin jo totaalisesti sairauden vietävissä ja todellinen alamäki alkoi. Paino putosi nopeasti, enkä pystynyt hallitsemaan sitä, vaikka jossain välissä todella yritin, etten joutuisi sairaalaan, josta uhkailtiin.

Osastoajoistani olen kirjoittanut jo aikaisemmin, enkä niihin halua enää uudestaan palata, koska muistot ovat vieläkin liian kipeitä ja vaikeita. Olin sairaalassa yli yhdeksän kuukautta ja suurimman osan tästä ajasta elin jonkinlaisessa psykoosissa. Eristäydyin täysin omaan maailmaani, omistauduin kokonaan päiväkirjalleni, enkä osannut enää kunnolla keskustella ihmisten kanssa. Hoidosta huolimatta painoni putosi lukemiin, joita en voi näin jälkeenpäin, kuin kauhistella..

10.03.2010

''Mut siirrettiin tänään takasin lastenosastolle.. erikoistarkkailuun. ****** sanoi, että saatan kuolla ihan milloin vain. Mulle laitetaan siis ehkä nenämahaletku huomenna. Ne haluaa lihottaa mua kaksi kiloa kahdessa viikossa.. En pääse koskaan kotiin. Koko elämä on niin yhtä helvettiä, että joka ikinen hetki on yhtä piinaa vain. Oon itkenyt niin paljon, että silmiä kirvelee. On niin helvetin sietämätöntä elää tässä ruumiissa.. edes isoimmat paidat ei ole enää okei. Mä voin saatana soikoon vyöryä täällä. Vitun paskaa elämää.''

24.03.2010

''Mä en ole ollut enää yli kahteen vuoteen se Mervi, joka olen luullut olevani. Mä olen voimakas, mä olen musertava. Satutan kaikkia, vaikka aluksi halusin vaan satuttaa itseäni. Mä en tiedä, rakastanko teitä todella, vaikka se Mervi, joka kituu mun painoni alla, rakastaa teitä niin, että se sattuu. Se Mervi ei ole lakannut hetkeksikään rakastamasta teitä - tai edes elämää.
Eilen itkin ja sanoin, että multa on viety se kaikki, mikä on mulle tärkeää: mahdollisuus laihtua. Mutta laihuus on juuri se, mikä vei multa kaiken, vapauden, kodin, ystävät (siis ei kokonaan, mutta vain kauemmas), luvan ulkoilla, luvan elää.. Se vie kaiken, eikä siltä pääse pakoon. Aina se löytää mut, eikä siltä voi piiloutua.
Siksi mä pyydänkin; antakaa käsi, antakaa voimaa, älkää jättäkö yksin. Sillä te olette mun ainoa keino pelastua.''

11.05.2010

''Ihmettelen tosiaan tätä muutosta, mikä on tapahtunut alle kuukaudessa! Viime kuussa olin niin lukossa, että tahdoin vaan kadota. En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, olisi sopinut ajatuksiini aika hyvin... Mutta nyt voin todeta hymy huulilla, että elämä on ihanaa. Ja kuinka kaunista kaikki onkaan! En uskaltanut vielä vähän aikaa sitten edes haaveilla, että pääsisin kuukauden sisällä pois osastolta, mutta nyt tosiaan näyttää siltä, että se onnistuu. Maanantaina kokoan jo kaikki ateriat itse, vaikka kuukausi sitten ajatus minkään aterian kokoamisesta tuntui ihan mahdottomalta!

Tällä kertaa mä paranen, tiedän sen todella. Täältä tullaan normaali elämä! Tuntuu niin oudolta opetella uudestaan sellaisia asioita, joiden pitäisi tulla luonnostaan.. Ulkona syömistä, satunnaista herkuttelua, oikeaa määrää urheilua,.. Mutta silti on niin hienoa, kun on saanut yliotteen tästä sairaudesta. Mä en tosiaan uskonut, että elämä voisi todella olla joskus näin hienoa! Tai siis.. sellaista, kun voi olla kotona, eikä kokoajan joku kyttää, mitä syön tai miten liikun tms.''

20.06.2010

''Nyt mulle alkaa todella riittää! Anoreksia saa viimein lähteä - ja hitot siitä, etten voi olla laiha! En enää jaksa joka päiväistä tuskaa ja itseinhoa. Tahdon tulla normaaliksi, ehjäksi ihmiseksi, enkä olla koko ajan ihan sirpaleina ja epävarma kaikesta. Ei mussa ole mitään vikaa, olen ihan hyvä näin.''

Joskus mietin, millaista elämäni olisi ollut ilman anoreksiaa. Mietin vuotta, jonka tuhlasin sairaalassa, kuihtuneita ystävyyssuhteita ja kivuliaita, yksinäisiä aikoja ja tuhansia itkuja. Asiat olisivat luultavasti toisin ~ olisin voinut säästyä niin paljolta pahalta ~ ja ennen kaikkea olisin voinut säästää perheeni ja ystäväni tältä.. Mutta toisaalta koen myös, että kun tästä kerran parannun, olen ainakin saanut elämältäni sellaisen koulun, jota en pitkään aikaan (jos koskaan) unohda. Ehkä tämä on ainoa keino selvittää lapsuuden paha olo ja ne asiat, joista en koskaan uskaltanut puhua. Mutta se mitä tässä nyt haluan sanoa on, että olen todellakin viimein päässyt pois masennuksen syvästä suosta. Sairaalasta pääsyn jälkeen muutin asennettani elämää kohtaan ~ tutustuin paremmin vanhempiini ja opin kiitollisuutta siitä, mitä minulla jo ennestään on. 

Elämä on ihana asia, eikä sitä pidä heittää hukkaan sairauden, masennuksen tai menetyksien vuoksi! Enkä todellakaan suosittele anoreksian ihannointia kenellekään. Anoreksian tarkoitus on vain saattaa sinut hitaaseen, ja äärettömän julmaan, kuolemaan. Jos ajattelet, että kostat ihmisille, jotka ovat haukkuneet sinua ~ kostat lopulta vain itsellesi sekä osoitat kiusaajille, että olet epävarma ja he ovat osuneet arkaan kohtaasi. Nämä asiat tuntuvat vaikeilta ja ylitsepääsemättömiltä nyt, mutta vuosien päästä on jo helppo nauraa ''voi ei, söin palan kurkkua, nyt lihon muodottomaksi'' tms. ajatuksille! Ja tämä on hyvä päättää isäni sanoihin ~ joista alunperin suutuin, ja joihin en osaa vieläkään suhtautua ihan leikillä, mutta ymmärrän, mitä hän niillä tarkoitti: 

''Eihän kukaan voi olla dieetillä ikuisesti!''

Yksi haaste tehtäväksi! :-)

Sain pari päivää sitten Ompulta-> tästä osoitteesta haasteen kertoa neljä hyvää asiaa itsestäni ja sitten vielä kiikuttaa haaste eteenpäin neljälle, jos siis ymmärsin oikein. :--D Joten tässä sitä nyt tulee:

Neljä asiaa, joista pidän itsessäni:

1. Kirjoittaminen on yksi ainoista asioista, joissa kuvittelen oikeasti olevani hyvä. Kirjoitan paljon, lähes päivittäin, ja tälläkin hetkellä minulla on projektina kirjoittaa valmiiksi yksi tarina. Olen kirjoittanut kyseistä tarinaa jo aika pitkään, mutta olen silti saanut aikaiseksi vain alle 50 sivua ~ mutta hehheh, ehkä laatu korvaa määrän? >: P Tukea kirjoittamiseen olen saanut opettajilta, jotka ovat kehuneet kirjoituksiani hyviksi ja antaneet niistä sitä mukavaa kaksinumeroista arvosanaa. :-) 

2. Silmiäni on kehuttu usein jo pienestä asti, koska ne ovat kuulemma isot ja niissä on jonkun sanoja lainatakseni säleitä, kuin meressä.. Siinä on se minun ulkonäköni paras asia, mutta tykkään kyllä huulistanikin. :-D

3. Hm, nyt menee jo vähän vaikeaksi.. :-D Luonne. Yritän parhaani mukaan tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa, koska uskon yhtä hiukan naiivisti siihen, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. En siis tuomitse ihmisiä helposti, vaan yritän ymmärtää esimerkiksi sitä, mikä ihmisellä on mennyt elämässä vikaan, jos hän purkaa sitä haukkumalla muita jne. Lisäksi olen aika sosiaalinen, rakastan puhumista ja kaiken maailman juttuja ystävien ja kavereiden kanssa ~ osaan siis avata suuni, mutta kuuntelen keskusteluissa (ainakin toivon näin..) myös muita. :' )

4. Öh, olen myös ihan hyvä leipomaan, piirtämään, kutomaan, maalaamaan yms. :-D Mutta en siis mikään lahjakkuus...

Seuraavaksi voisin lähettää haasteen eteenpäin, mutta luulenpa, että melkein kaikki ovat tämän jo tehneet? :o Muttamutta, kaikki jotka eivät ole tehneet ja lukiessaan tätä haluavat tehdä, on nyt haastettu! :--D

Hakuna matata, päivä ihana on....

Hellou! Ulkona meinaa vähän ukkostaa ja sataa, joten tulin turvaan kannettavalle.. sen pitäisi kai olla vähän pöytäkonetta turvallisempi? : o Oli miten oli, tästäkin taitaa taas pian loppua tuo akku, joten saa nyt nähdä, miten tässä käy!

Saatiin jossain välissä idea, että lähdettäisiin rannalle viettämään aikaa ja vähän kävelemään purtsille. Oli aivan ihana ilma, joten lähdettiin heti matkaan, kun olin saanut leivokset valmiiksi! Muut meni siinä sitten tekemään vielä omia puuhiaan, jolloin jäin yksin istuskelemaan vähän varjoisempaan paikkaan rannalla.. Ei siinä muuten mitään, mutta heti, kun olin avannut kirjan ja levittänyt piirrustustarvikkeet pyyhkeen päälle ~ huomasin että joku tuijotti minua miesten pukukopin ovella. Joku vanha mies seisoi siellä alasti ja tuijotteli minua. Sitten se alkoi koskettelemaan itseään ja alkoi lopulta ihan julkeasti tyydyttämään himojaan! Hyi, että käänsin niin nopeasti katseen pois, mutta kyllähän se mies seisoi siellä varmaan yli 15 minuuttia tuijottamassa.. : XX Onneksi Karpo päätti siinä kuitenkin soittaa, eikä se mies sitten siellä enää kauaa viipynyt! :' )

Rannalla oleilun välissä poikettiin sitten sinne purtsille.. Siellä oli kyllä kauniit maisemat ja oli ihana vaan kävellä yli tunnin matka, mutta pari asiaa vähän häiritsi: A) jaloissa, kaulassa ja päässä on nyt n. 30 hyttysen-/paarmanpuremaa ja kutittaa ihan vietävästi!! Koko matkan ajan siellä surraili ihan tajuttomia ötökkäparvia ja jossain välissä vastaan tuli yli nyrkin kokoisia, ihan valtavia perhosia, jotka lensi päin. Ei siinä muuten mitään, mutta satun olemaan pahimman luokan ex-perhosfobioitunut! D8 B) kiilakorkokengät eivät ehkä pitkän päälle olleet ihan paras valinta sinne korpeen.. 

Kävelyn aikana ilma vähän huononi ja muutaman kerran ihan ukkostikin, mutta käytiin vielä nopeasti uimassa ja lähdettiin kotia kohti. Viimeistelin vielä aamulla aloittamani Bannofee-kakun (tai no torttuhan tuo taitaa olla..) ja tulin sitten koneelle. Pakko kyllä sanoa, että olin ihan poikki ~ johtuu varmaan tästä kesän lämmöstä.. en osaa sanoa. :-)

Ja hihi, pakko vielä laittaa tänne, kun sain Minnistä pari suloista kuvaa. Tyttö jotenkin innostui, kun makoilin sängyllä ja tuli siihen pyörimään, minkä jälkeen onnistuin vielä löytämään sille jotain...

..nimittäin kaksi helisevää palloa! En tiedä, muistaako Karpo niiden tarinaa, mutta häneltä ne ovat kuitenkin peräisin noin kahdeksan vuotta sitten.. :')

Ja kai se on vielä ostoksetkin esiteltävä: ballerinasukat (tai mitkä nuo nyt on..) Seppälästä kai jotain 4 euroa, mustat sukkahousut 6 euroa samasta paikasta ja vielä yksi lyhyt bolero, jonka kuvaaminen ei oikein onnistunut...

Mutta nyt mie tästä varmaan siirryn muiden juttujen pariin ~ hyvää illan jatkoa kaikille! <3 :'D

Hyväntekeväisyyttä pullosta

Niin kuin vähän lupailin, tulin päivittelemään tänään vähän ensimmäisen lomaviikon kuulumisia. :-) Heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että rakastan tuota lämpöä ja paistetta, kun voi huoletta kulkea topeissa! Ainoa harmi on vaan, ettei aurinko tartu minuun sitten ollenkaan.. Loman jälkeen varmaan kysellään, että onkos Mervi dataillut koko kesän! XD

Hei nyt ostakaa ihmiset Bonaquaa! Yhdestä pullosta menee kolme litraa puhdasta juomavettä Afrikkaan! Puhdas vesi tulee siellä todella tarpeeseen, koska Afrikassa kuolee ihmisiä janoon joka päivä. Lisäksi vesi on usein juomakelvotonta ja sen juoja sairastuu. Eli nyt, koska Bonagua on hyvää, eikä hyväntekeväisyys voi enää tämän helpommaksi muuttua ~ menkää ja ostakaa sitä vettä! :-D 

...ja tosiaan, tähän päivään. Oltiin Hillan kanssa kiertelemässä kirppareita, minkä jälkeen lähdin porukoiden kanssa sushille. Kirppariostoksia esittelen tarkemmin postauksen lopussa. Sushipaikassa me kuitenkin jaettiin sellainen annos, jossa on useita eri makuja, koska halusin päästä taas maistelemaan vähän muutakin, kuin pelkkää kurkkua ja lohta.. Ja oli muuten hyvää! ♥ Sen jälkeen jatkettiin vielä muutamaan vaatekauppaan ja lopulta tulin kotiin leipomaan ~ 

Tämä kuva on jo maanantailta, kun lähdettiin spontaanisti pyöräilemään ja pistäydyttiin ostamaan jäätelöä ja kukkia. Tuo Magnumin Ghana on niin hyvää, että suosittelen ehdottomasti maistamaan! :') Ollaan lähiaikoina osteltu paljon kukkia ja minun kasvimaakin alkaa näyttää jo ihan kivalta.. Ihanaa, kun on kesä! ♥

Niin ja yllättipä äiti vielä ostamalla lahjaksi Hosuli-mukin! ♥ Tahdon kyllä ehdottomasti myös sen uuden Myy-mukin ja sen sudenkorento-sarjan mukin..

Mutta nyt niihin kirppariostoksiin:

Kissakirppikseltä 2 euroa

Lanttilasta 3 euroa

Lanttilasta 5 euroa

Lanttilasta 3 euroa

 Nuo Lanttilasta ostetut esittelinkin jo aikaisemmin, mutta ajattelin vielä vähän tarkentaa. :--) Nuo korut on uusien tavaroiden -osastolta ja täytyy myöntää, että olen ihan rakastunut niihin! ♥

Tänään löysin oikeastaan vain tämän... Eli tuollainen pallohelmainen valkoinen mekko 3 euroa yhdeltä pikkukirppikseltä. Tämän päivän kirpparikierros ei siis ollut kovinkaan antoisa, kun miettii, mitä yleensä löydän, mutta oli silti hauskaa Hillan kanssa ~ enkä minä kyllä oikeastaan edes etsinyt mitään!

Mutta nyt menen tästä jaarittelemasta ~ heeippa! ♥ :--)

Ps. Käykää toki katsomassa kyseisen kakun ohje leivontablogistani..! :-)

Sitä tässä vaan, että..

Täällä ollaan ulkona kisujen, läppärin ja melko hyvän seuran kanssa.. :--)

Alkaa jo ihan vähän tuntumaan kesältä, kun ilmat on lämmenneet! Ollaan tehty vaikka mitä jännää, mutta kirjoittelen kunnollista postausta varmaan huomenna tai viimeistään torstaina ~ Miten teidän kesäloma on alkanut?

Maailma on kirkas ja maalattu juuri pysyvillä väreillä

No nyt se on sitten viimein ohi ~ koko peruskoulu ja kaikki kymmenen pitkää vuotta! On vaikea vieläkään uskoa, että kesäloma on alkanut, eikä tosiaan tarvitse enää herätä kouluun. :--) Eilen oli kuitenkin päättärit täynnä ihania, kauniita ystäviäni ~ laittautuneena mitä ihanimpiin mekkoihin ja kampauksiin! ♥

Kevätjuhlan jälkeen keräännyttiin yhteen ottamaan kuvia (tosin kuvasta puuttuu kaikki pojat, paitsi Arnon, ja Julli, Jenna ja Daniela). Kuvassa siis ~ Essi, minä, Hilla, Juuli, Jupa, Elina, Katri ja Arnon. ; )

Essi on kaaaunis! ; )

Hilla sai tietysti pusun poskelle! ;--) ♥

Laura ♥ Ja Mervi ylivalottuneilla kasvoilla...

Ehkä kaunein kuva ikinä Jupasta ja Essistä! ♥

Vähän huonolaatuinen kuva... :< Mutta siis Katri ♥

Ja täytyihän sitä tietysti ottaa kuvia vielä kotipihalla.. Harmi vain, että auringon oli toki pakko häikäistä kasvot ja saada silmät sirrille... : / Mekosta voisin toki sanoa sen verran, että vähän aikaa sitten päähäni pinttyi, että haluan ehdottomasti kotelomekon päättäreihin! Ja eikun tuumasta toimeen... :--D

Ja pakko kai se on täälläkin hehkuttaa ~ Sain kaksi stipendiä: Äidinkielestä ja kirjoittamisesta, biologiasta, sinnikkyydestä ja fysiikasta (eli öö.. kai se oli joku luokan paras keskiarvo tms) ja toinen oli kuvaamataidosta. Lisäksi sain ruotsista kirjapalkinnoksi jonkun ruotsalaisen kirjan... Olin täysin puulla päähän lyöty, kun ne luetteli tuon listan, koska olin vähän epäillyt, saanko lopulta yhtäkään stipendiä! :-------------D Lisäksi meidän luokalta aika moni muukin sai stipendin ja ne menivät kyllä ihan oikeisiin osoitteisiin! ♥

Kotona oli tietysti pakko juhlistaa tilannetta keittämällä kahvia ja tarjoilemalla mansikka-kermakakkua! :-D ♥

Jossain välissä lähdettiin tietysti juhlistamaan päättäreitä ja piipahdettiin aluksi Juulilla Hillan ja Elinan kanssa. Innostuin totaalisesti, kun Hilla mainitsi, että täällä on muuten kissoja ja hyökkäsin heti lattialle tekemään lähempää tuttavuutta. ''Haluatteko te jotain tarjottavaa?'' ''Oi, minulle riittää nämä kissat!'' Maailman suloisimpia! ♥

Eväinä tietysti (muussaantuneita) mansikoita ja kirsikoita ~ Omnomnom! ♥

Niin ja sitten tietysti vähän rantaan juhlistamaan! :---) Ei sieltä peruskoulusta valmistuta, kuin joka kymmenes (tai nooo.. yhdeksäs) vuosi ~ ja silloinkin vain kerran! ♥ Niin ja iltaa juhlittiin mm. Hillan, Juulin, Elinan, Jupan, Lauran, Katrin ja muutaman muun seurassa. Ihan mahtavaa porukkaa, ei voi kyllä muuta sanoa! Ja niille luoville luokkalaisille, jotka tämän lukevat, haluaisin sanoa vielä kerran ~ Kiitos tästä vuodesta, oli ihan yläasteen parhaimpia! Kaikki luokkalaiset on sellaisia taiteilijasieluja, että ei niistä voi olla tykkäämättä! ♥

Kiipesin puuhun ja otettiin vähän kuvia med Jupa ja Juuli. Olette ihania! ♥

Oli muuten söpöimpiä ikinä! 8D

Loppuillasta (tai sanottaisiinko yöstä..) päädyttiin vielä Katrille, jossa meidät Hillan kanssa pakotettiin tekemään lettuja! Tosin eipä siinä mitään pakottamista tarvittu, kun hypin jo riemusta, että ''AA, Hilla tehdään lettuja! Meme tahtoo tehdä lettuja!'' ♥

PS. Tänään oli ihan melko hyvä olo aamun jälkeen, joten jaksoin vielä jossain välissä lähteä kirpparille ''törsäämään'' stipendirahoja. Ja kyllähän teinkin tänään löytöjä: aivan ihana koru maksoi vain kolme euroa, saman verran maksoi myös korkeavyötäröinen, siniruudullinen hame ja (lapun mukaan kerran käytetyt) kengät maksoivat vaivaiset viisi euroa! Että nyt on stipendirahaa jäljellä vielä vaivaiset 144 euroa! XDD

Mutta nyt, adios ja kiitoksia! ♥