Anonyymiasiaa ja viimeinen viikko peruskoulussa..

Heips kaikille! Saatiin taas viimein kone toimimaan, joten päätin tulla taas vähän kirjoittelemaan. En osaa vielä sanoa, kuinka usein saan aikaiseksi postailla ensiviikolla, kun on kuitenkin kyse viimeisestä viikosta ja koulussa on luvassa paljon häslinkiä..! Mutta voihan se olla, että päästään vaihteeksi niin paljon aikaisemmin, että tulee istuskeltua koneella vähän useamminkin.. :')

 
Haluaisin ensimmäisenä puhua vähän kommenteista, joita olin saanut yhteen aikaisempaan postaukseeni. En tiedä, oliko joidenkin kommenttien tarkoitus pelkästään loukata, mutta kyllä siellä oli ihan asiallistakin palautetta seassa. Kommenteissa sanottiin, että minun ei pitäisi ottaa vartalostani kuvia koska a) se on erittäin oksettava, etova, kuvottava, sairas b) inspiroin kuvillani muita laihduttamaan.
Poistin anonyymeiltä oikeuden kommentoida kuviini, mitä en tehnyt ihan mielelläni. Joukossa on nimittäin paljon asiallista ja mukavaa palautetta, mutta en ole vielä valmis ottamaan vastaan niin paljon kritiikkiä ja haukkumista nimettömiltä kommentoijilta. Ymmärrän hyvin, että ihmiset tulevat sanomaan mielipiteensä (vaikka senkin, että kehoni on oksettava ja kuvotta ja että olen typerä ja sairas), jos he ovat kuitenkin ensin paljastaneet keitä ovat - ainakin nimimerkin, sillä eihän siihen vaadita edes omaa kuvaa tai nimeä.
Tiedän, että on typerää loukkaantua joistain niistä kommenteista, joita on kirjoitettu vain loukatakseen, mutta osahan oli tarkoitettu ihan todella. Perustelen loukkaantumistani sillä, että et varmaan itsekään pitäisi, jos joku tulisi haukkumaan vartalosi täysin vastenmieliseksi. Eikö se tuntuisikin pahalta, vaikka et olisi sairas tai mitenkään poikkeavan epävarma omasta kehostasi? Voitko sitten kuvitella, miltä tuntuu kuulla jotain tällaista, kun on yli viiden vuoden ajan itkenyt peilikuvansa edessä ja miettinyt, voiko koskaan saada sellaista vartaloa, jonka kanssa näyttäisi edes hitusen siedettävältä? Ja kyllä, se että vartaloani haukutaan/sanotaan kuvottavaksi ja oksettavaksi (oli kyse sitten laihuudesta tai lihavuudesta, ei sillä ole niin väliä), osuu todellakin aika syvälle.
En tahdo loukata tällä kirjoituksella ketään, enkä edes väitä, että kommentit olivat jotenkin säälittäviä tai ivaavia, koska suurimmalla osalla oli kommenteissaan ihan oikeasti asiaa ja he pitivät blogistani muuten - vartaloni nyt vain sattui heidän mielestään olemaan ruma.

Ja kyllä, aijon siis jatkossakin ottaa kuvia vartalostani - ja vain siksi, etten koe omaa kehoani mitenkään vastenmielisen kuvottavana ja haluan esitellä päivän asuja ja ostoksiani ihan yhtä suurella oikeudella, kuin kaikki muutkin - olivat he sitten terveitä tai sairaita! :') PS. Kuvassa on se neule, jonka löysin alennuksesta ♥

 

Viikonloppu on kulunut aika kivoissa merkeissä, vaikka en ole tehnyt mitään kovin erityistä. Lauantaina kävin aamulla kaupassa ostamassa askartelutarvikkeita (nauhoja, tarroja, ruusuja ym.) ja lähdin sen jälkeen käymään mummon luona kylässä. : D Oikeastaan siinä menikin melkein koko päivä, kunnes illalla raahauduttiin kotiin grillailemaan ja kävin vielä pyöräilemässä ja saunassa.. 

Tänään heräsin aikaisin leipomaan pähkinä-suklaa-muffineita ja poikkesin vielä ohimennen kirpputorilla. Koriin ei päätynyt lopulta yhtäkään vaatetta, mutta löysin suloisia bandatarroja ja keskitysleirille sijoittuvan kirjan. :-D Äsken sitten vielä kuorrutin ja koristelin muffinit ja tulin koneelle..

Yritin ottaa Minnistäkin kuvia, mutta tyttö oli niin liikkuvaisella tuulella, että kaikki kuvat näyttivät lähinnä diskoon eksyneiltä mustilta merimakkaroilta... XD Onneksi Eetu päätti kuitenkin olla varsin kuvauksellisella tuulella ja paistatteli päivää sohvatyynyn päällä. Eilen illalla jutustellessa aihe eksyi jotenkin yhteen kissanpentuun, Pekkaan, joka mummolla oli aikanaan.. Pekka kuoli ollessaan vain vuoden ikäinen - samaten kaikki muut kissat pentueesta jäivät auton alle saman tien varrella. Tulin hyvin surulliseksi muistellessani Pekkaa, sitä kuinka suloinen ja eläväinen kissa se oli..
Samalla mietin, että herranen aika, Eetukin on jo 8-vuotias ja senkin elinaika alkaa olla jo aika rajallinen - puhumattakaan sitten 11-vuotiaasta Minnistä! : o Toivottavasti molemmat jaksaa vielä ainakin viisi vuotta, koska en olisi mitenkään valmis luopumaan kummastakaan. Etenkään Eetusta, jonka kanssa olen tavallaan kasvanut jotenkin yhteen. ♥

Mutta joo, tästä postauksesta tuli ehkä vähän turha... Oli miten oli, toivotan kaikille rentoa ja rauhallista lomanodotusta! Eihän siihen kesälomaan ole enää kuin muutama hassu päivä! 8DD ♥♥

Ps. Päätin sitten viimein toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja aloitin leivontablogin pitämisen ~ vielä sivu on vähän alkutekijöissään, mutta muokkailen sitä tässä parhaani mukaan! ♥