I'm back

Heippa! En tiedä, oletteko kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta olen pitänyt vähän taukoa blogin päivittelystä. On ollut sen verran vastoinkäymisiä, että oli pakko delegoida pois niitä asioita, jotka eivät ole pakollisia. Tässäpä nyt kuulumisia tältä muutaman viikon tauolta!

Viime viikkoina tosiaan tapahtui kaksi ikävää asiaa, joiden takia vointi romahti ja piti kaikessa rauhassa keräillä itseään niiden jäljiltä. Aluksi itketti, sitten ahdisti ja lopulta tuli pohjaton väsymys. En täällä blogin puolella viitsi asioita lähteä tämän enempää avaamaan, mutta halusin kertoa vähän taustaa sille, miksi olen viettänyt hiljaiseloa. :-) Nyt alkaa jo näkyä vähän valoa tunnelin päässä, mutta edelleen pitää ottaa rennosti ja kuulostella omaa jaksamistaan.

On ollut niin ihana huomata, ettei ole vaikeiden asioiden kanssa yksin. Olen saanut paljon tukea ja lohduttavia sanoja etenkin Karoliinalta ja Tonylta, mistä olen enemmän kuin kiitollinen. <3 Tony tuli tänne useammaksi yöksi viime viikolla ja oli ihana vaan viettää aikaa lueskellen, sarjoja katsellen ja kaikki murheet unohtaen. Tuli kyllä niin tarpeeseen!

 

Syömisten kanssa sujuu kuitenkin edelleen ihmeen hyvin! Välillä tuntuu, että asiat vaan junnaavat paikallaan, ja olen tätäkin asiaa murehtinut viime aikoina aivan liikaa. Mutta yritän nyt ottaa päivän kerrallaan ja ottaa edistysaskelia aina, kun voimat siihen riittävät. Olen mm. syönyt taas leipää ja kokeillut vegaaniuutuuksia (joista voisin tehdä myöhemmin oman postauksen!). Asiat ovat oikeastaan ihan hyvin, eikä syömisiin tai kroppaan liity tällä hetkellä sen suurempia ahdistuksia.

Lohtushoppailin itselleni uuden Ninni-mukin, johon rakastuin välittömästi sen nähdessäni! Ninni on yksi niistä hahmoista, joihin samaistun Muumeissa eniten. Olen muuten nykyään tehnyt niin, että ostan vain ne Muumimukit, jotka ehdottomasti haluan, sillä kaapeista alkaa uhkaavasti loppua tila. Tai oikeastaan se on jo loppunut, eikä sinne pitäisi enää yhtäkään astiaa hankkia..

 

Olen tässä viime aikoina jaksanut taas innostua parista harrastuksesta: lintujen kuvaamisesta, akryylimaalauksesta ja juoksusta. Niistä olen saanut voimaa kaiken harmauden keskellä. <3 Eli jos voin yhden vinkin antaa, niin se on: ota aikaa niille asioille, joista nautit. Tee joka päivä edes hetken aikaa jotain käsillä tai uppoudu vaikkapa hyvän kirjan pariin. Se ihan oikeasti kannattaa!

Takana on nyt jo monta hyvää päivää ja unohtumatonta hetkeä. Alkaa taas tuntua siltä, että elämä voittaa. Ihanaa alkukevättä, nauttikaa näistä aurinkoisista päivistä <3

''teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan''
ELASTINEN - ETEEN JA YLÖS

Karoliina 25

Heippa! Juhlittiin lauantaina Karoliinan synttäreitä ja vietettiin aikaa ystävien kesken. Vaikka viikko menikin flunssassa, niin onneksi viikonloppuna oli jo parempi olo ja pystyin osallistumaan! :-)

 Leivoin tarjolle vegaanista vadelma-suklaakakkua.

Sanni oli täysin sattumalta koristellut toisen kakun samalla tavalla!

Oltiin ajoissa valmiita lähtöön!

Matkalla käytiin Alkossa ostamassa lahjaviiniä ja eksyttiin Iittalan kauppaan tekemään heräteostoksia..

 

 Paikalla oli kaikki parhaat tyypit.

Karoliina, Omppu, Kaikka, Elli, Sanni, Toni, Jenna, Tony, Vilska ja Mia.

Ollaan oltu Karoliinan kanssa ystäviä jo 21 vuotta.

 Niin se aika vaan kuluu! Ei ole toista Karoliinan kaltaista. <3

 Lisätään listalle vielä pari tyyppiä..

Nimittäin Ompun koira Dali sekä tietysti Dooris ja Sisu. 

 Tämä booli oli varmasti juomakelpoista..

Korjaan edellisen: paikalla oli todellisuudessa monta Karoliinaa.

Nämä naamarit olivat lähinnä pelottavia. :-D

Ystäviä, pelejä, Singstaria,..

Oli todella onnistunut ilta! Juhlittiin synttärisankaria ja pidettiin hauskaa. Tosin jätin leikin kesken jo joskus puolenyön jälkeen, sillä alkoi väsymys painaa. Olin herännyt edellisenä aamuna viideltä, joten oli kaiketi pakko ottaa vähän univelkaa takaisin.

 Herättiin Tonyn kanssa ennen muita ja nautiskeltiin auringonpaisteesta.

Sisu ja Dooris pitivät huolen siitä, ettei nukuttu kovin pitkään, sillä toinen oli kiinni varpaissa ja toinen nuoli naamaa. :-D Onneksi muutkin lopulta heräsivät!

Sunnuntai sujuikin rauhallisissa merkeissä.

Kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsähtäneitä edellisen päivän juhlinnan jälkeen, joten lepo oli paikallaan. Syötiin aamupalaa, katsottiin telkkaria ja hengailtiin. 

Videopostaus: Veganismi & Syömishäiriö

Heippa! Ajattelin, että voisin jatkossa tehdä videopostauksia liittyen veganismiin ja muihin mieltä askarruttaviin asioihin. Tällä kertaa aiheena on syömishäiriö ja veganismi. Keskityn oikeastaan enemmän siihen, kun on aloittamassa veganismia parantumisvaiheessa. En tiedä, miten hyvin osasin selittää sen, mitä ajoin takaa, mutta tässä tämä muutaman minuutin ajatuksenjuoksu kuitenkin on. ;-)

Konnichiwa, kissoja & kuulumisia

Heippa! Vähän kuulumisia ja kuvapläjäystä pitkästä aikaa. Tässä välissä onkin tapahtunut kaikkea kivaa, mikä toivon mukaan välittyy myös postauksesta. ;-)

 

Annoin Tonylle joululahjaksi lahjakortin, joka sisälsi lounastreffit Konnichiwassa sekä vapaavalintaisen tuotteen kirjakaupasta. Mikä tässä reissussa sitten oli erikoista? No se, että päätettiin toteuttaa ulkona syöminen yhden päivän varoitusajalla. En ole spontaani ihminen, en etenkään, mitä tulee syömisiin - mutta tällä kertaa päätin repäistä! Eikä muuten kaduttanut tippaakaan. ;-)

Sushin jälkeen käytiin lunastamassa toinen osa Tonyn lahjasta, ja ostin meille molemmille Thai-sanakirjat Suomalaisesta. Vastapainoksi ostin Tonyn antamalla lahjakortilla kaikkea kivaa The Body shopista. Oli kyllä aivan ihana päivä. <3

Viikonloppuna käytiin kirpparilla metsästämässä farkkuja. En löytänyt yksiäkään, mutta onneksi tilanne korjautui myöhemmin, kun käytiin alennusmyynneissä keskustassa. Jos jotain, niin lähiaikoina on ainakin tullut käytettyä ihan liikaa rahaa.. :-D

Sain viimein uuden kihlasormuksen! Sen pienennys onnistui onneksi vaivattomasti ja edullisesti. On niin kiva, kun on oikean kokoinen sormus, joka on vieläpä peritty äidiltä. <3

Kauraleipää margariinilla ja soijaleikkeleillä

Tällä viikolla iski myös sellainen hirvitys, jota extreme hungeriksi kutsutaan. Olen nyt uskaltautunut kokeilemaan erilaisia ruokia - ja ilmeisesti tämä on saanut jotain myönteistä aikaan aineenvaihdunnassa! Tiedostan extreme hungerin olevan hyvä asia, sillä se on suurimmalla osalla osana toipumista, mutta pelottavaa se siitäkin huolimatta on. Pitää vaan nyt parhaansa mukaan uskaltaa vastata kehon nälkäsignaaleihin ja ehkä ne palautuvat jossain vaiheessa normaalille tasolle.

Olen myös mm. käynyt kahvilla ystävän kanssa ja tehnyt muutenkin yllättävän paljon kaikkea. Vaikka loppuviikosta olikin muutama tosi huono päivä, niin pääosin nyt menee hyvin! Olen ollut virkeämpi ja on ollut motivaatiota tehdä muutoksia ruokavalioon ja muihin vaivaaviin asioihin. <3

Vastauksia kysymyksiin: missä mennään syömishäiriön suhteen

Heippa! Kiitos kaikista kysymyksistä, joita olette laittaneet. :-) Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että tällä hetkellä menee aika hyvin syömisten suhteen ja on ollut oikeasti motivaatiota tehdä muutoksia. Tiedostan, että tehtävää on ja että sitä on paljon, mutta suunta on nyt oikea.

Tietävätkö kaikki sinun kaverit sun syömishäiriöstä? 
- En ole ihan varma, tietävätkö kaikki, mutta luulisin, että ainakin suurin osa. Ainakin läheiset kaverit ja ystävät tietävät.

Puhutko ystävien/puolison kanssa syömishäiriöstä? 
- Jonkin verran. Olen aina ollut vähän huono puhumaan näistä asioista, mutta olen yrittänyt petrata asiassa viime vuosina. Tonylta saan paljon vertaistukea.

Kannustavatko läheiset sua parantumisessa ja jos niin miten? 
- Kotona meillä ei juurikaan puhuta syömishäiriöstä, mutta yksi isän kommentti vuosien takaa on jäänyt mieleen: ''Et voi olla dieetillä aina.'' Sillä hetkellä kommentti tuntui pahalta ja suutuin siitä, miten ''isä vähätteli sairautta'', mutta nykyään olen ymmärtänyt tarkoituksen kommentin takana. En voi jatkaa liian vähäisellä ruokavaliolla lopun elämääni, vaan jossain vaiheessa on pakko tehdä muutos parempaan, mikäli haluan olla terve ja elää hyvän elämän. 

Lasketko kaloreita? 
- Pyrin siihen, etten laskisi. Välillä kuitenkin huomaa, että mielessä pyörii aivan liikaa lukuja. Tavoite olisi päästä tavasta kokonaan eroon!

Harrastatko liikuntaa? 
- Harrastan kohtuudella ja se on ihan ehdoton henkireikä kaiken muun keskellä.

Vaikuttaako sulla hormonit ruokahaluun (esim.lisääntynyt ruokahalu menkkojen aikaan)?
- Ei oikeastaan. Olen kai siitä harvinainen, että mulla menkat aiheuttavat lähinnä ällötystä ruokaa kohtaan. Joskus saattaa silti tulla mielitekoja makeaa kohtaan. ;-)

Tunnetko olevasi usein nälkäinen?
- Riippuu todella paljon. Välillä on pitkiä aikoja, kun ei ole lainkaan nälkäsignaaleja, vaan ruoka aiheuttaa lähinnä ällötystä. Välillä taas on jaksoja, jolloin tuntuu olevan koko ajan nälkä.

Ahmitko koskaan?
- Hyvin harvoin. Säännöllinen ruokarytmi on onneksi taannut sen, ettei edes juuri tule mielitekoja ahmia.

Mikä on sinun nykyinen bmi?
- En tiedä, eikä sen sanominen täällä ehkä hyödytä mitään. Luulisin, että aikalailla normaalipainossa se on.

Punnitsetko itsesi säännöllisesti?
- Käyn vaa'alla ainoastaan polilla, enkä tiedä painoani.

Ootko kokeillut elää ilman vaakaa?
- Joo! Siitä on oikeasti ollut niin paljon apua, kun heivasin vaa'an joskus useampi vuosi sitten. Koska triggeröidyn eniten luvuista, oli vaaka aikoinaan todella paha pakkomielle ja määritti kaiken.

Onko sulla oma vaaka/käytkö vaa'alla usein ja määrittääkö vaa'an lukema millainen päivästäsi tulee?
- Vastasinkin jo edellisessä, mutta lisätään vielä se, että aikanaan ravasin vaa'alla jatkuvasti ja se todellakin määritti koko päivän ja ihmisarvon! Punnitsemisesta luopuminen on ollut niin pelastus!

Käytätkö jotain dieettisovelluksia, mielipide niistä? 
- Käytin jossain vaiheessa kalorilaskuria, mutta heivasin moisen turhakkeen jo monta kuukautta sitten. Voi olla, että joidenkin kohdalla on toisin, mutta itselläni tämän tyyliset sovellukset lähinnä aiheuttavat lisäahdistusta ja pitävät kiinni sairaudessa. Ylipäätään sairaus rakastaa kaikenlaisia tilastoja ja lukemia, joten tuollaisiin sovelluksiin voi jäädä pahasti koukkuun. Eli kannattaa ainakin tarkasti harkita kyseisten sovellusten lataamista. :-)

Onko sun veriarvot tällä hetkellä kohdallaan, onko anemiaa tms? 
- Veriarvot ovat kunnossa, vaikka jossain vaiheessa epäiltiin väsymyksen johtuvan anemiasta.

Mikä on sun lempi herkku? 
- Suklaa ja korvapuusti! <3 Tosin Brintellix vei makeanhimon lähestulkoon kokonaan, joten nykyään ehkä sittenkin popparit. Se on todella hämmentävää, sillä ennen lääkitystä en juuri koskaan himoinnut mitään suolaista herkkua, vaan aina makeaa, mutta nykyään on ihan toisin.

Herkutteletko miten usein? 
- Pakko myöntää, että aika harvoin. Yritän kuitenkin työstää asiaa.

Tuleeko herkuttelusta syyllinen olo? 
- Tulee, ikävä kyllä.

Oksenteletko tahallisesti ikinä? Tai haluaisitko joskus oksentaa? 
- Joskus, mutta siitä on jo aikaa. Mielitekoja tulee aina satunnaisesti, jos on esim liian täysi olo, mutta oksentelu ei oikein ikinä ole ollut se ''mun juttu''.

Onko sulla pakkoliikuntaa tai oksentelua?
- On jotenkin tosi vaikea mieltää liikuntaa pakkoliikunnaksi, sillä olen aina nauttinut urheilusta niin paljon. Tottakai välillä tulee mentyä lenkille tai liikuttua, vaikkei niin mieli tekisikään. Mutta koen kumminkin, että syömishäiriö ilmenee pääosin ruokailussa, ei niinkään liikunnassa.

Mitä sanoisit alipainoiselle ihmiselle joka laihduttaa ja syö liian vähän? 
- Kysyisin ehkä varovasti, voisiko taustalla olla syömishäiriö. En mielelläni paasaa asioista, vaikka halu auttaa onkin suurin. Mikäli kyseinen henkilö olisi halukas puhumaan asiasta, niin kertoisin ainakin omia näkökulmia syömishäiriöstä, aliravitsemuksesta jne.

Onko sulla hyvä hoitokontakti/ottaako he sinut tosissaan? 
- On tosi hyvä! Olen kokenut jo ihan sairauden alkuajoista asti, että sairaus otetaan tosissaan ja olen saanut (lyhyitä pätkiä lukuunottamatta) hyvin hoitoa. 

Juotko ikinä sokerisia limppareita ja häiritseekö alkoholin kalorit? 
- Nestemäiset kalorit ovat ehdottomasti suurin pelkoni, joten limsat juon aina sokerittomina. Alkoholin kalorit häiritsevät hiukan, mutta yritän ajatella, että satunnaisesti nautittuna niillä ei ole mitään vaikutusta kokonaisuuteen. :-)

Miten selviät ahdistuksen tunteista? 
- Riippuu ihan tosi paljon ahdistuksen voimakkuudesta. Lievään ahdistukseen mulla auttaa mm. hengitysharjoitukset, maalaaminen, kirjoittaminen tai muu toiminta, mikä ohjaa ajatuksia muualle. Vähän voimakkaampaan taas auttaa esim. kävely, musiikin kuuntelu tai ystävälle soittaminen. Vaikeimpaan ahdistukseen ja paniikkiin auttaa oikeastaan lähinnä rauhoittavat ja kohtauksen tullessa se, että joku on seurana ja kertoo, että kaikki järjestyy. 

Yleisesti ottaen selviän siis aika hyvin ahdistuksesta, kun olen kehittänyt vuosien varrella niin paljon erilaisia tapoja käsitellä sitä. :-)

Joudutko usein turvautumaan rauhoittaviin ja minkä niminen sulla on käytössä (jos edelleen on, joskus asiasta mainitsit)?

- Riippuu todella paljon siitä, millainen kausi on meneillään. Välillä on viikkoja, jolloin joudun käyttämään rauhoittavia päivittäin, välillä voi mennä monta viikkoa, ettei tarvitse käyttää ollenkaan. Mulla on käytössä ihan vaan Oxamin, josta on ollut apua.

Noudatatko jotain ruokasuunnitelmaa vai syötkö oman fiiliksen mukaan? 
- Pyrin noudattamaan ateriasuunnitelmaa, joka on tässä vaiheessa vielä suht maltillinen. Vähän kyllä vaihtelen fiiliksen mukaan tottakai, ettei mene liian yksipuoliseksi ruokailut. 

Onko sulla joitain pakko-oireita syömiskäyttäytymiseen liittyen ( esim. kielletyt ruoat, tarkat ruoka-ajat, ruokien punnitseminen, vain tiettyjen astioiden käyttö...)?
- On aika paljon vieläkin. Kiellettyjä ruokia on vielä ihan luvattoman paljon, ja esim joidenkin "turvallisten ruokien" syöminen onnistuu vaan tiettyyn aikaan päivästä. Kulhoja ja aterimia yritän tällä hetkellä vähän vaihdella, vaikka se tuntuukin pelottavalta. Onhan näitä pakko-oireita, mutta onneksi ne eivät ole enää läheskään niin pahoja kuin joskus aikaisemmin!

Määrittyykö sulla syöminen kellonaikojen mukaan vai syötkö enemmänkin niin että tietty määrä aterioita päivässä, mut ei niinkään väliä mitä kello näyttää? 
- Pyrin kyllä syömään tiettyihin aikoihin, mutta joustan niissä aika paljon sen mukaan, milloin olen herännyt ja milloin kroppa haluaa ravintoa. :-)

Mikä on sun suurin pelkoruoka, ja milloin olet syönyt sitä viimeksi?
- Ei ole mitään yksittäistä, mutta ainakin nestemäiset kalorit (join sokeripitoista limsaa vahingossa muistaakseni 8 vuotta sitten), roskaruoka (yli kymmenen vuotta sitten), täytekakku (maistoin sitä viimeksi kihlajaisissa!) ja pasta (viimeksi päiväosastolla).

Millaiset asiat triggeröi, vaikket ehkä haluaisi niin tapahtuvan?
- Eniten triggeröi, jos kadulla/koulussa tms. tulee vastaan todella laiha tai selkeästi syömishäiriöinen ihminen. Painoluvut, kalorit, bmi-lukemat ja ylipäätään kaikki luvut aiheuttaa ahdistusta.

Uskotko että osastojakso voisi auttaa?
- Vähän 50/50, sillä pärjään kyllä hyvin kotona, mutta välillä tuntuu, etten saa tehtyä tarpeeksi suuria muutoksia ruokavaliossa kotona. Lyhyt osastojakso voisi toimia herätyksenä ja oikeasti saada syömisiä parempaan kuosiin. Toisaalta haluan uskoa, että saan muutoksen aikaan myös kotona, vaikkakin se vähän hitaammin tapahtuukin. Olen myös sen verran hyvässä kunnossa, etten osastolle pääsisi, vaikka haluaisinkin.

UV + Oona 24V

Heippa! Ajattelin pian tehdä pientä päivitystä syömishäiriön tilanteen suhteen, joten ajattelin, että jos teillä on jotain kysymyksiä aiheesta, niin niitä saa laittaa! Eli tekisin taas tavallaan enemmänkin kysymys & vastaus -tyylisen postauksen, jos kysymyksiä tulee tarpeeksi. :-)
Mutta nyt kuitenkin tämän postauksen aiheeseen, eli vuodenvaihteeseen ja miten me sitä juhlittiin!

Ahdistus ja ikävä tappeli pitkään mielessä ennen lähtöä, mutta sitten ikävä voitti ja päätin lähteä juhliin ahdistuksesta huolimatta. Onneksi lähdin, sillä näin pitkästä aikaa ystäviä ja ilta oli todella onnistunut! <3 Oikeastaan ahdistus katosi huonomman alun jälkeen aika äkkiä ja aloin rentoutua myös vieraampien tyyppien seurassa. 

 

Rakastuin aivan totaalisesti tähän pikkuneitiin! <3 Lina oli niin valloittava ja pyöri ympärillä koko ajan. Alan pikkuhiljaa epäillä, että ehkä olen sittenkin jollain tasolla koiraihminen.. :-D

 

Oli niin kiva nähdä Jossua ja Oonaa pitkästä aikaa! Ystävät on vaan ihan korvaamattomia, joten kannattaa lähteä näkemään heitä, vaikka etukäteen ahdistaisikin. ;-)

 

Meidän ilta koostui mm. korttipelien pelaamisesta, jutustelusta ja ilotulitteista. En voi uskoa, että uskalsin sytyttää kaksi rakettia.. Olen pienestä asti pelännyt niitä yli kaiken! Ulkona alkoi puolen yön aikaan olla jo kunnon myräkkä, joten näpithän siinä jäätyi raketteja sytytellessä. Selvittiin kuitenkin kaikki ehjinä ja hengissä takaisin sisälle lämpimään!

Menin nukkumaan joskus puoli kolmen aikaan, mutta keittiössä oli aika hankala saada unen päästä kiinni, kun muut vielä jatkoivat viereisessä huoneessa juhlintaa, soittivat täysillä musiikkia ja ramppasivat vähän väliä keittiössä hakemassa lisää juotavaa. :-D Lopulta muut päättivät lähteä kolmelta baariin, joten sain kuin sainkin unirauhan ja väsymys vei nopeasti voiton.

Aamulla heräsin jo monta tuntia aikaisemmin kuin muut, mutta oli kiva vaan selailla kännykkää ja syödä aamupalaa kaikessa rauhassa. Kyllä ne muutkin pääsivät lopulta ylös ennen puolta päivää!

Oli tosi mukava vuodenvaihde. En tehnyt mitään kummempia lupauksia, oikeastaan vaan sen saman kuin viimekin vuonna: pidän itsestäni parempaa huolta ja panostan itsetunnon rakentamiseen. Se kyllä taitaa olla vähän sellainen ikuisuusprojekti, mutta ainakin työ edistyy vähän kerrallaan.. :-D

Toivottavasti teillä oli onnistunut vuodenvaihde! 

Ja muistakaahan laittaa niitä kysymyksiä! <3