torstai 10. tammikuuta 2019

Vastauksia kysymyksiin: missä mennään syömishäiriön suhteen

Heippa! Kiitos kaikista kysymyksistä, joita olette laittaneet. :-) Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että tällä hetkellä menee aika hyvin syömisten suhteen ja on ollut oikeasti motivaatiota tehdä muutoksia. Tiedostan, että tehtävää on ja että sitä on paljon, mutta suunta on nyt oikea.
Tietävätkö kaikki sinun kaverit sun syömishäiriöstä? 
- En ole ihan varma, tietävätkö kaikki, mutta luulisin, että ainakin suurin osa. Ainakin läheiset kaverit ja ystävät tietävät.

Puhutko ystävien/puolison kanssa syömishäiriöstä? 
- Jonkin verran. Olen aina ollut vähän huono puhumaan näistä asioista, mutta olen yrittänyt petrata asiassa viime vuosina. Tonylta saan paljon vertaistukea.

Kannustavatko läheiset sua parantumisessa ja jos niin miten? 

- Kotona meillä ei juurikaan puhuta syömishäiriöstä, mutta yksi isän kommentti vuosien takaa on jäänyt mieleen: ''Et voi olla dieetillä aina.'' Sillä hetkellä kommentti tuntui pahalta ja suutuin siitä, miten ''isä vähätteli sairautta'', mutta nykyään olen ymmärtänyt tarkoituksen kommentin takana. En voi jatkaa liian vähäisellä ruokavaliolla lopun elämääni, vaan jossain vaiheessa on pakko tehdä muutos parempaan, mikäli haluan olla terve ja elää hyvän elämän. 

Lasketko kaloreita? 
- Pyrin siihen, etten laskisi. Välillä kuitenkin huomaa, että mielessä pyörii aivan liikaa lukuja. Tavoite olisi päästä tavasta kokonaan eroon!
Harrastatko liikuntaa? 
- Harrastan kohtuudella ja se on ihan ehdoton henkireikä kaiken muun keskellä.

Vaikuttaako sulla hormonit ruokahaluun (esim.lisääntynyt ruokahalu menkkojen aikaan)?
- Ei oikeastaan. Olen kai siitä harvinainen, että mulla menkat aiheuttavat lähinnä ällötystä ruokaa kohtaan. Joskus saattaa silti tulla mielitekoja makeaa kohtaan. ;-)

Tunnetko olevasi usein nälkäinen?
- Riippuu todella paljon. Välillä on pitkiä aikoja, kun ei ole lainkaan nälkäsignaaleja, vaan ruoka aiheuttaa lähinnä ällötystä. Välillä taas on jaksoja, jolloin tuntuu olevan koko ajan nälkä.

Ahmitko koskaan?
- Hyvin harvoin. Säännöllinen ruokarytmi on onneksi taannut sen, ettei edes juuri tule mielitekoja ahmia.

Mikä on sinun nykyinen bmi?
- En tiedä, eikä sen sanominen täällä ehkä hyödytä mitään. Luulisin, että aikalailla normaalipainossa se on.

Punnitsetko itsesi säännöllisesti?
Käyn vaa'alla ainoastaan polilla, enkä tiedä painoani.

Ootko kokeillut elää ilman vaakaa?
- Joo! Siitä on oikeasti ollut niin paljon apua, kun heivasin vaa'an joskus useampi vuosi sitten. Koska triggeröidyn eniten luvuista, oli vaaka aikoinaan todella paha pakkomielle ja määritti kaiken.

Onko sulla oma vaaka/käytkö vaa'alla usein ja määrittääkö vaa'an lukema millainen päivästäsi tulee?
- Vastasinkin jo edellisessä, mutta lisätään vielä se, että aikanaan ravasin vaa'alla jatkuvasti ja se todellakin määritti koko päivän ja ihmisarvon! Punnitsemisesta luopuminen on ollut niin pelastus!
Käytätkö jotain dieettisovelluksia, mielipide niistä? 
- Käytin jossain vaiheessa kalorilaskuria, mutta heivasin moisen turhakkeen jo monta kuukautta sitten. Voi olla, että joidenkin kohdalla on toisin, mutta itselläni tämän tyyliset sovellukset lähinnä aiheuttavat lisäahdistusta ja pitävät kiinni sairaudessa. Ylipäätään sairaus rakastaa kaikenlaisia tilastoja ja lukemia, joten tuollaisiin sovelluksiin voi jäädä pahasti koukkuun. Eli kannattaa ainakin tarkasti harkita kyseisten sovellusten lataamista. :-)

Onko sun veriarvot tällä hetkellä kohdallaan, onko anemiaa tms? 
- Veriarvot ovat kunnossa, vaikka jossain vaiheessa epäiltiin väsymyksen johtuvan anemiasta.

Mikä on sun lempi herkku? 
- Suklaa ja korvapuusti! <3 Tosin Brintellix vei makeanhimon lähestulkoon kokonaan, joten nykyään ehkä sittenkin popparit. Se on todella hämmentävää, sillä ennen lääkitystä en juuri koskaan himoinnut mitään suolaista herkkua, vaan aina makeaa, mutta nykyään on ihan toisin.

Herkutteletko miten usein? 
- Pakko myöntää, että aika harvoin. Yritän kuitenkin työstää asiaa.

Tuleeko herkuttelusta syyllinen olo? 
- Tulee, ikävä kyllä.

Oksenteletko tahallisesti ikinä? Tai haluaisitko joskus oksentaa? 
- Joskus, mutta siitä on jo aikaa. Mielitekoja tulee aina satunnaisesti, jos on esim liian täysi olo, mutta oksentelu ei oikein ikinä ole ollut se ''mun juttu''.

Onko sulla pakkoliikuntaa tai oksentelua?
- On jotenkin tosi vaikea mieltää liikuntaa pakkoliikunnaksi, sillä olen aina nauttinut urheilusta niin paljon. Tottakai välillä tulee mentyä lenkille tai liikuttua, vaikkei niin mieli tekisikään. Mutta koen kumminkin, että syömishäiriö ilmenee pääosin ruokailussa, ei niinkään liikunnassa.

Mitä sanoisit alipainoiselle ihmiselle joka laihduttaa ja syö liian vähän? 
- Kysyisin ehkä varovasti, voisiko taustalla olla syömishäiriö. En mielelläni paasaa asioista, vaikka halu auttaa onkin suurin. Mikäli kyseinen henkilö olisi halukas puhumaan asiasta, niin kertoisin ainakin omia näkökulmia syömishäiriöstä, aliravitsemuksesta jne.
Onko sulla hyvä hoitokontakti/ottaako he sinut tosissaan? 
- On tosi hyvä! Olen kokenut jo ihan sairauden alkuajoista asti, että sairaus otetaan tosissaan ja olen saanut (lyhyitä pätkiä lukuunottamatta) hyvin hoitoa. 

Juotko ikinä sokerisia limppareita ja häiritseekö alkoholin kalorit? 
- Nestemäiset kalorit ovat ehdottomasti suurin pelkoni, joten limsat juon aina sokerittomina. Alkoholin kalorit häiritsevät hiukan, mutta yritän ajatella, että satunnaisesti nautittuna niillä ei ole mitään vaikutusta kokonaisuuteen. :-)

Miten selviät ahdistuksen tunteista? 
- Riippuu ihan tosi paljon ahdistuksen voimakkuudesta. Lievään ahdistukseen mulla auttaa mm. hengitysharjoitukset, maalaaminen, kirjoittaminen tai muu toiminta, mikä ohjaa ajatuksia muualle. Vähän voimakkaampaan taas auttaa esim. kävely, musiikin kuuntelu tai ystävälle soittaminen. Vaikeimpaan ahdistukseen ja paniikkiin auttaa oikeastaan lähinnä rauhoittavat ja kohtauksen tullessa se, että joku on seurana ja kertoo, että kaikki järjestyy. 
Yleisesti ottaen selviän siis aika hyvin ahdistuksesta, kun olen kehittänyt vuosien varrella niin paljon erilaisia tapoja käsitellä sitä. :-)

Joudutko usein turvautumaan rauhoittaviin ja minkä niminen sulla on käytössä (jos edelleen on, joskus asiasta mainitsit)?
- Riippuu todella paljon siitä, millainen kausi on meneillään. Välillä on viikkoja, jolloin joudun käyttämään rauhoittavia päivittäin, välillä voi mennä monta viikkoa, ettei tarvitse käyttää ollenkaan. Mulla on käytössä ihan vaan Oxamin, josta on ollut apua.

Noudatatko jotain ruokasuunnitelmaa vai syötkö oman fiiliksen mukaan? 
- Pyrin noudattamaan ateriasuunnitelmaa, joka on tässä vaiheessa vielä suht maltillinen. Vähän kyllä vaihtelen fiiliksen mukaan tottakai, ettei mene liian yksipuoliseksi ruokailut. 
Onko sulla joitain pakko-oireita syömiskäyttäytymiseen liittyen ( esim. kielletyt ruoat, tarkat ruoka-ajat, ruokien punnitseminen, vain tiettyjen astioiden käyttö...)?
- On aika paljon vieläkin. Kiellettyjä ruokia on vielä ihan luvattoman paljon, ja esim joidenkin "turvallisten ruokien" syöminen onnistuu vaan tiettyyn aikaan päivästä. Kulhoja ja aterimia yritän tällä hetkellä vähän vaihdella, vaikka se tuntuukin pelottavalta. Onhan näitä pakko-oireita, mutta onneksi ne eivät ole enää läheskään niin pahoja kuin joskus aikaisemmin!

Määrittyykö sulla syöminen kellonaikojen mukaan vai syötkö enemmänkin niin että tietty määrä aterioita päivässä, mut ei niinkään väliä mitä kello näyttää? 
- Pyrin kyllä syömään tiettyihin aikoihin, mutta joustan niissä aika paljon sen mukaan, milloin olen herännyt ja milloin kroppa haluaa ravintoa. :-)

Mikä on sun suurin pelkoruoka, ja milloin olet syönyt sitä viimeksi?
- Ei ole mitään yksittäistä, mutta ainakin nestemäiset kalorit (join sokeripitoista limsaa vahingossa muistaakseni 8 vuotta sitten), roskaruoka (yli kymmenen vuotta sitten), täytekakku (maistoin sitä viimeksi kihlajaisissa!) ja pasta (viimeksi päiväosastolla).

Millaiset asiat triggeröi, vaikket ehkä haluaisi niin tapahtuvan?
- Eniten triggeröi, jos kadulla/koulussa tms. tulee vastaan todella laiha tai selkeästi syömishäiriöinen ihminen. Painoluvut, kalorit, bmi-lukemat ja ylipäätään kaikki luvut aiheuttaa ahdistusta.

Uskotko että osastojakso voisi auttaa?

- Vähän 50/50, sillä pärjään kyllä hyvin kotona, mutta välillä tuntuu, etten saa tehtyä tarpeeksi suuria muutoksia ruokavaliossa kotona. Lyhyt osastojakso voisi toimia herätyksenä ja oikeasti saada syömisiä parempaan kuosiin. Toisaalta haluan uskoa, että saan muutoksen aikaan myös kotona, vaikkakin se vähän hitaammin tapahtuukin. Olen myös sen verran hyvässä kunnossa, etten osastolle pääsisi, vaikka haluaisinkin.

2 kommenttia:

  1. Mulla oli hyvin pitkään tuo, että triggeröidyin todella laihojen tai selkeästi syömishäiriöisesti käyttäytyvistä ja sairaalta näyttävistä henkilöistä. Vasta huomasin, että niin ei enää käy. Toki olen oppinut tunnistamaan syömishäiriön helposti tai kiinnitän huomiota jos joku on erityisen laiha, mutta se ei enää herätä juurikaan tunteita. Eli toivoa on, joskus et enää ehkä kiinnitä niin paljon huomioita tuollaisiin asioihin. (toki autan ja haluan auttaa jos näen että joku kärsii, mutta en siis enää triggeröidy)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva kuulla, ettei jossain vaiheessa ehkä enää triggeröidy samalla tavalla! :-)

      Poista