sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Päiväpoli viikko 9. & 10.

Heippa! Ruotsin reissu sattui niin päiväpolin kannalta, että olin 9. ja 10. viikoilla vain muutamana päivänä paikalla. Siitä olisi tullut lyhyt postaus, joten käydään nyt läpi nämä nysäviikot yhdessä! :-)
Reissua edeltävä maanantai oli paras päivä pitkiin aikoihin! <3 Päätettiin pitkällisen harkinnan jälkeen vaihtaa sormuksia Tonyn kanssa, ja juhlistettiin päivää mm. shoppailemassa jotain pientä toisillemme ja itsellemme. Hetkeäkään en ole kihloja katunut! <3
Muutoin viikko oli jokseenkin stressaava, sillä oltiin lähdössä reissuun ja oli vaikea keskittyä siihen hetkeen. Kuitenkin oli mukava viettää aikaa omahoitajan kanssa ja käydä ruokailuiden jälkeen pitkiä keskusteluja ulkona. :-) Ruokailuiden suhteen en juuri onnistunut itseäni haastamaan, mutta onneksi reissussa oli haastetta senkin edestä!
Tällä viikolla alkoi viimein löytyä tosissaan motivaatiota syömiseen. Päätin, että nyt on jo tarpeeksi kauan jahkailtu, ja että on aika alkaa ottaa askelia eteenpäin. Vähän kerrallaan, mutta oikeaan suuntaan. Olen haastanut itseäni nyt niin, että olen syönyt kaksi välipalaa, kuten ravitsemussuunnitelmassa sanotaan. Se ei ole vielä aikaisemmin kovin hyvin sujunut, mutta nyt on jo useana päivänä onnistunut. :-)
Reissussa päätin, että asioihin on tultava muutos. En halua ahdistua jokaisesta suupalasta tai olla itkun partaalla, mikäli jostain ei löydy juuri oman maun ja ruokavalion mukaista tarjottavaa! Tuo motivaatio on kantanut tämän viikon, vaikka välillä onkin ollut vaikeampia hetkiä. Haluan silti ainakin yrittää parhaani, sillä onhan tästä suosta kerran aikaisemminkin jo noustu! <3
Aurinkoa ja hellettä on tänä viikonloppuna saatu oikein kunnolla, joten siitä on pitänyt nautiskella lukemalla ulkona omahoitajan suosittelemaa kirjaa. Toivottavasti teillä on ollut yhtä rentouttava ja mukava viikonloppu! <3


Kiitos kaikista kysymyksistä, joita olette laittaneet! <3 
Vielä saa laitella kysymyksiä!

16 kommenttia:

  1. Oon blogisi jo pidempiaikainen lukija, ja nyt oli pakko laittaa kommenttiakin. Haluan onnitella kihlauksesta, ihan mahtavaa ! Ja tsemppiä sulle jatkoon, nyt on oikea asenne ja sä todellaki selviät ! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Nyt on asenne kohdillaan ja eiköhän tästä vielä nousta ;-)

      Poista
  2. Oi että, onnea todella paljon kihlauksen johdosta! <3 Toivotan sulle hirveästi voimia ja jaksamista. Me kaikki uskotaan suhun ihan täysillä, kyllä elämä kantaa kun uskallat antaa sen kantaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Ihana kuulla, et tiedäkään, miten paljon sen kuuleminen merkitsee :-)

      Poista
  3. Niinpä niin... Kasviksia, kasviksia. Et sinä tuolla ravinnolla painoa itsellesi saa. Tiedät itsekin. Ei se paino ajattelemalla ja suunnittelemalla tule. Mikäli tosiaan haluat toipua on ruokavaliossasi tehtävä konkreettinen muutos. Unohda pupunruoka. Edes osittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motivaatio ja ajatustyö ovat suuressa osassa parantumista, eikä ilman niitä voi saada muutoksia aikaan - joten ne ovat tärkeitä, vaikka varsinainen muutos ei olisikaan vielä alkanut näkyä. Jokaisen parantumisprosessi on erilainen ja omalla kohdalla olen ottanut nimenomaan niitä merkityksellisiä ja tärkeitä askelia. En ole aivan varma, viittaatko ''pupunruokaan'' vihanneksilla vai vegaaaniruokavaliolla, mutta ainakaan jälkimmäinen ei ole toipumisen tiellä.

      Poista
  4. Jos sul on ystäviä ja oot näköjään löytäny elämän rakkaudenkin, ni miten ihmees haluut viel roikkuu täs sairaudes? Joo oon kateellinen ku sul on kaikki niin hyvin, itsellä ei oo ystävän ystävää eikä koskaa ollutkaan, puhumattakaa seurustelusta ja lisäriesana vielä tää sh josta en voi luopua koska tilalla ei ole mitää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin kautta näkee vain murto-osan siitä, mitä elämässäni tapahtuu ja mitä asioita joudun käymään läpi. Olen onnekas siinä suhteessa, että mulla on ihana perhe, kumppani ja ystäviä, mutta nämä eivät yksinään riitä. Ikävä kyllä en ole tätä sairautta valinnut, enkä ole vain päättänyt roikkua sairaudessa. Ymmärrän kyllä pointin, mutta asiat harvoin ovat niin yksinkertaisia.

      Poista
  5. Tuhannesti onnea kihlauksen johdosta! ♡♡♡

    Ja hyviä ajatuksia sulla. Jotenkin sitä täytyy itse pohdiskella ja välillä jahkailla ennen kuin tajuaa, että nyt riitti. Voin sanoa, ettei vanhoista ja joskus ainoista selviytymiskeinoista pääse noin vaan eroon. Vaikka moni asia olis kunnossa... Ja onhan sekin vähän niinkun "shokki" joillekin, että asiat on hyvin jos on tottunut siihen, ettei ne yleensä ole ja se voi olla todella stressaavaa odottaa, milloin kaikki romahtaa niskaan.

    Mullakin lähti reilu vuoden relapsi vasta viime joulun aikaan ratkeamaan samoista syistä kun sulla: en vaan enää jaksanut ahdistua kaikista ruoka-asioista, painon tarkkailusta ja kaikkein suurimpana syynä siihen liittyvästä valehtelusta läheisille. Vasta siinä kohtaa tajusin, että aika syvällä ollaan. Terveenä ei tulis mieleenkään valehdella edes pienistä asioista ja pidän rehellisyyttä yhtenä parhaista luonteenpiirteistä itsellä ja muilla.Ja miten muilta voi odottaa rehellisyyttä jos itse valehtelee sellaistakin asioista kuten mitä on syönyt :(

    Hurjasti tsemppiä sulle! Asenne on oikea ja suunta eteenpäin :) Niin kuin sanoit, oot ennenkin noussut suosta joten miksipä tämä kerta olisi poikkeus? Ja täällä ruudun takaiset tyypit kannustaa sankoin joukoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3
      Niinpä, siihen usein kuluu aikaa, että löytää motivaation ja halun parantua. Vanhat selviytymiskeinot ovat todellakin sellaisia, ettei niistä ihan helpolla pääse eroon! Täytyy opetella uudestaan ja uudestaan, kunnes oppii hyödyntämään uusia parempia keinoja. :-)
      Ikävä kuulla, että sullakin on ollut relapsi meneillään, mutta onneksi asiat on nyt jo parempaan päin! <3 Niinpä, juurikin se syömisistä valehtelu läheisille tuntuu niin pahalta, ettei sitä mielellään jatka kovin pitkään..
      Kiitos paljon! <3 Niinpä, eiköhän tästä vielä nousta :-) Ihana kuulla, että sieltä löytyy teitä, jotka luottaa ja kannustaa <3

      Poista
  6. Ihan älyttömästi onnea kihlauksen johhdosta! Vaikeat hetket kuuluvat paranemisprosessiin ja takapakkeja tulee varmasti jokaiselle toipilaalle ( itseni mukaan lukien), tsemppiä siis vaan! :)
    Niin ja mikäli kysymyspostaukseen saa vielä kysymyksiä esittää, mua itse vatsavammaisena kiinnostaisi sun ibs:sän tilanne tällä hetkellä. Kateellisena oon vaan tuijotellut sun annoskuvia, jotka sisältävät yksiä lemppareistani: parsakaalia ja papuja, itse kun vatsani ei voi niitä sietää :( Ja ehdottomasti, jos jotain omakohtaisia vinkkejä keksit kirjoittaa myös, olisi niitä tosi kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! ❤️ Takapakeilta on vaikea välttyä, mutta niistä pääsee onneksi aina eteenpäin ☺️
      Saa vielä laittaa kysymyksiä postaukseen! Vastailen siinä sitten noihin kysymyksiin 😉

      Poista
  7. Onnittelut <3!! Vaikuttaa mukavalta kumppanilta,mitä olen blogiasi aiemmin lueskellut.. Omista päätöksistä tervehtyminen kiinni, vaikka apua tartteekin - pidä asenteestas kiinni 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! ❤️ Tony on kyllä ihan täydellinen kumppani mulle. ☺️ Ja niinpä, pitää vaan pitää päätöksistä ja asenteesta kiinni. Se on varmasti kaiken vaivan arvoista!

      Poista