torstai 8. marraskuuta 2012

Vastauksia kysymyksiin

Kuinka kauan olet sairastanut?
 - Suunnilleen kuusi vuotta.

Mitkä tekijät vaikuttivat sairastumiseesi?
- Mitään yksiselitteistä syytä ei tietenkään ole, mutta muutama isompi ja aika moni pienempi juttu.. En niistä niin paljon mielellään kerro täällä. Esim korkea vaatimustaso ja pitkään kestänyt masennus.

Mitä hoitoa saat sairauteesi tällä hetkellä? Onko se riittävää?
- Käyn kontrolleissa ja keskustelemassa jne. Mielestäni se on ihan riittävää.

Kuinka usein sulla on hoitokontakteja ja millasia? (jos on)
- Päksissä on kontrolleja, käyn terapiassa ja psykiatrisella puolella huolehditaan lääkityksestä. Eli suht paljon kumminkin.

Oletko ollut osastohoidossa, missä, milloin?
- Olin osastohoidossa 2009-2010 reilut yhdeksän kuukautta. Päksin lastenosastolla ja nuorisopsykiatrian osastolla.

Missä vaiheessa sun paraneminen on? 
- Riippuu vähän, että miten sitä katsoo. Vaikea sanoa, mutta ainakin edistymistä muutaman vuoden takaiseen on huomattavasti!
 
Mikä on tilanteesi tällä hetkellä, rehellisesti?
- Paljon on menty eteenpäin, enkä esim. käy enää päivittäin vaa'alla tai laske kaloreita, mutta tietysti paljon on vielä edessäkin.

Mikä on tilantees tällä hetkellä anoreksian suhteen?
- Sama kuin edelliseen.

Uskotko, että paranet joskus kokonaan? Haluatko sitä?
- Varmasti vielä jossain välissä, vaikka tietty joitain jäänteitä varmasti jääkin näin pitkän sairastamisen jälkeen. Haluan.
Millaisia fyysisiä oireita sinulla on ollut/on edelleen alipainon lisäksi siis?
- Niitä on paljon mm. ihon kuivumista, hiusten ohenemista, unettomuutta jne.

Onko sulle tehty luuntiheysmittausta? Jos on niin millaisen tuloksen sait?
- Sain tulokset tällä viikolla. Luiden tiheys on heikentynyt ja minulle todettiin osteopenia, mutta ei osteoporoosia. 
 
Mikä motivoi eniten parantumiseen?
- Ystävät, perhe ja tulevaisuus (kuten matkalle lähtö lukion jälkeen ja omaan kämppään muuttaminen)

Noudatatko sun ateriasuunnitelmaa?
- Noudatan vapaampaa suunnitelmaa, enkä siis mitään varsinaista laadittua listaa.

Syötkö jonkun suunnitelman mukaan?
- Sama kuin edellisessä.

Jos et niin onko sulla sellaset omat rutiinit että esim.aamupala,välipala..,iltapala joiden mukaan meet yleensä arkisin?
- On, ja ehkä vähän turhankin tarkat.

Ahdistuspäivän sattuessa (jos niitä sattuu), onko sinulla ns. turvaruokia, mitä?
- Turvaruokia on aika paljonkin, siis sellaisia, joista tykkään ja joiden syöminen ei ahdista niin paljon. Näitä syön kyllä muulloinkin, kuin ahdistuspäivinä - enkä näe siinä mitään pahaa. :-)

Syötkö vieläkään kunnon ruokaa joka päivä? 
- Välillä se jää...
Muut anoreksiasta toipuvat ovat "joutuneet" nostamaan painoaan normaaliksi. Sinä olet kuitenkin edelleen yhtä laiha. Miten tämä on mahdollista? Eli onko toipumisesi paikoillaan, vai oletko saanut luvan pysyä tuon painoisena?
- En ole enää yhtä laiha, kuin olen joskus ollut. Eli on minunkin täytynyt painoani nostaa ja on vielä nostettavakin, koska olen edelleen huomattavasti alipainoinen.

Kumpi on ollut sinulle merkittävämpää, liikunta vai ruoka?
- Ruoka. Olen kyllä aina ollut liikunnallinen ja liikunta on ollut osa arkea jo pienestä pitäen, mutta jonkin lainen kontrolli on sen suhteen kuitenkin säilynyt lähes aina.

Oletko tyytyväinen vartaloosi? Millainen se olisi jos saisit päättää? 
- En ole tyytyväinen. Voisin muuttaa moniakin asioita, kuten kasvaa pituutta 5-10 cm jne. Mutta silti pyrin olemaan pääosin tyytyväinen ja yritän antaa anteeksi pienet vikani. :-)

Miten sun vanhemmat suhtautuu siihen?
- Joskus osastoaikoina otettiin äidin kanssa tosi usein yhteen ja päällä oli ''jatkuva jännitystila'', mutta nykyään tullaan toimeen paremmin. Kehotan vanhempia luottamaan minuun, ja sitten yritän olla sen luottamuksen arvoinen. :-)

Entä kaverit?
- En oikeastaan ihan tiedä, koska ei puhuta tästä melkein koskaan. Karpon näkökannan voitte nähdä tuolta kysymys-postauksen kommenteista. :-)

Koetko jääväs anoreksian takia paitsi jostain? Mistä? (esim. ettet sais matkustelusta yhtä paljon irti tmv)
- Totta kai. Mm. juuri matkaillessa iskee usein ahdistus ruoista ja kehosta, eikä silloin saa yhtä paljon irti reissusta. Sitten on tietysti monia arkipäivän ongelmia, kuten etten pysty lähtemään spontaanisti jätskille tai syömään Mäkkärissä juustopurilaista tms.

Miten sairaus näkyy jokapäiväisessä arjessa?
- Komppaan edellistä. Se näkyy mm. väsymyksenä ja tarkkoina rutiineina, mutta toisaalta myös siinä, että osaan arvostaa myös pieniä hyviä asioita ja nauttia hyvistä päivistä täysin siemauksin. :-D

Kuinka usein käyt vaa'alla?
- En käytä enää vaakaa kotona, koska kävin ennen päivittäin vaa'alla, mistä seurasi vain turhaa ahdistusta ja itkua. Vaaka on nykyään kaapissa, jonka perällä saakin pysyä. :-) Käyn kyllä kontrolleissa sairaalassa, jolloin katson painoni jne. Vaa'an heittäminen kaappiin on ollut yksi suurimmista saavutuksistani! :-)

Paljonko sun painoindeksi on tällä hetkellä?
- En usko, että sen kertomisesta olisi mitään hyötyä kenellekään. En myöskään aio kertoa painoani tai muita lukuja. :-)

Ja ootko jo uskaltanut itekin syödä tekemiäsi herkkuluomuksia? :)
- Joskus joo, jos on jotain sellaista, mitä haluan maistaa. En nimittäin oikein tykkää leivoksista, paitsi tietty korvapuusteista. :'P

Kuuluuko syömishäiriöösi ahmimista/oksentamista tai molempia?
-Eipä oikeastaan.


Sinusta saa tosi onnellisen kuvan ainakin blogin perusteella, oletko oikeasti onnellinen? Jos olet, oletko koko sairastamisen ajan ollut onnellinen, vai oletko oppinut siihen ajan kanssa?
- En ole todellakaan ollut aina onnellinen, enkä ole täysin nytkään. Se, että haluan mielummin hymyillä ja tarttua niihin kivoihin asioihin, kirjoittaa mielummin siitä, mikä tuntuu hyvältä - on vain oma valinta. On ehkä kliseistä sanoa, että olemalla tyytyväinen, voi paremmin, mutta se on ihan oikeasti totta. Hyviin asioihin tarttuminen on tavallaan selviytymiskeino sekin. :-)
Yläaste aikainen ystäväni vastasi kerran kysymykseen siitä, miten hän voi olla onnellinen, näin: ''Tottakai olen onnellinen, koska mulla on perhe, koti jossa elää ja ystäviä''. Se teki aika suuren vaikutuksen! :-)

Ps. Ihan vain koska kuulin tämän biisin taas tänään, ja se on aina yhtä kaunis..
Pps. ...ja löytyy muuten Donny Darkon loppukohtauksestakin! :--D


13 kommenttia:

  1. Olen aina ollut sun tukenasi, hiekkalaatikolta asti teini-iän kriiseihin ja senkin yli, ja tulen aina myös olemaan, vanhainkodin keinutuolin hajoamiseen asti !
    Olet minun elämäni ainutlaatuisin ihminen ja minä olen rakastanut sinua aina, näytit sitten miltä tahansa. Uskon sinuun jatkuvasti, joka päivä:-)♥
    Soot selvinny jo pahimmista asioista, nyt on suunta vaa ylös päin !

    "Ystäväsi huolehtii, kun askelees on hatarat. Elämässä pitää kii, jos sen päältä putoat"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. BTW Mad world on iha yks mun lempi biiseistä, muistat varmaa sen kiksin mitä sain ku kuulin sen siin leffassa :D

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. ^^mä mietin samaa kuin Pinja... :/ Sinun elämä vaikuttaa jotenkin niin täydelliselle, pysyt hirvittävän pienenä, tuntuu, että ihan tosta vaan. Vaikka siellä on PAKKO olla taustalla rajuakin oireilua, muodossa tai toisessa, ihminen ei pysy tuossa kunnossa ilman rankkaa rääkkiä. tai ehkä jonkin aikaa, muttei vuosikausia...
    enkä siis halua olla ilkeä! toivon sinulle kaikkea hyvää. mutta mullakin jää blogistasi jotenkin absurdi fiilis. :(
    (ja kyllä, ehkä olen sinulle jopa hieman kateellinen jossain sairaassa mielessä...) äh.
    en tarkoita pahaa!
    <3

    VastaaPoista
  4. selvennys: "rankalla rääkillä" tarkoitan yksinkertaisesti todella vähäistä kalorimäärää per vuorokausi, tai rankkaa liikuntaa, tai molempia.

    VastaaPoista
  5. Musta tuntuu jotenkin ettei mulla ole "oikeutta" kommentoida syömishäiriötä koskevaan postaukseen kun en itse sitä (onneksi) sairasta. Mutta kommentoin nyt kuitenkin.
    Eksyin lukemaan tätä blogia alunperin ihan muun kuin anoreksian takia (muistaakseni sun leivontablogin kautta tai jotain vastaavaa)enkä oo ikinä ajatellut tätä pelkästään ns. "anoreksiablogina". Koska ihmisellä voi elämässään olla muitakin asioita kuin se sairaus jota sairastaa tai ne ongelmat joista kärsii. Sä kerrot tässä blogissasi selvästi elämästäsi, et anoreksiastasi. Se on vain se mörkö siellä taustalla, Mikä musta tuntuu absurdilta, on se että jotkut ajattelevat sua ensin anorektikkona ja vasta sitten ihmisenä. (en nyt viitta pelkästään Pinjan ja Annelen kommentteihin enkä halua loukata ketään) Tottakai sun sairaus huolestuttaa ja tekee surulliseksi. On väärin että ihmiset joutuu kärsimään sellasesta sairaudesta kuin anoreksia, tai mistään sairauksista ylipäätään.
    Kuitenkaan mulle ei ole sellaista fiilistä että "miten sun annetaan olla noin laiha", koska sua kuitenkin hoitaa lääkärit, joiden luulis olevan aika ajan tasalla sun tilanteesta ja tietävän millainen "saat olla".
    Mulle voitaisiin tietty nyt sanoa, etten tiedä tästä mitään, kun en ole anorektikko. Oon kuitenkin kärsinyt muista sairauksista/ongelmista joten voin kyllä samastua sun tilanteeseen aika hyvin. En nimittäin ainakaan itse haluaisi että mua kohdeltaisiin vaan sinä "masentuneena ja itsetuhoisena tyttönä", sillä olen paljon muutakin. Se on vaan yksi pieni osa mua. Niinkuin anoreksia on vain osa Atsumea, eikä Atsume ole "vaan se anorektikko".

    Tulipas tästä pitkä ;P Anteeksi. Mun oli vaan pakko nyt avata suuni kun tätä samaa asiaa oon aika usein tän blogin kommentteja lukiessa miettinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kerrankin joku puhuu minun kanssani samaa kieltä.
      Blogissakin on vain murto-osan ihmisen elämästä, joten on aivan turha tulla arvostelemaan tavalla tai toiselle, syystä tai toisesta,- jonkun bloggaajan elämää.
      Ja Atsu vastasi kuitenkin rehellisesti kysymyksiin, ja niihin nyt pitäisi uskoa. Jos ei usko, miksi sitten kysyi.

      Goodgood!

      Poista
    2. se taitaa ikävä kyllä olla, että usein me sairastavat (tai ex-) itse kyttäämme toisiamme "kuin toi pysyy tollasena..." ym. ym. Tai ainakin itse myönnän näin tekeväni, ja luulen et aika yleistä. Ihmisillä joilla ei ole ollut syömishäiriötä, ei ole aivan samanlaisia ajatusmalleja (ja hyvä niin.)
      Mutta joo. Ymmärrän ja kunnioitan sitä, ettet Atsume halua enempää sairaudesta täällä jakaa, ei se ole sun velvollisuus.
      mukavia syyspäiviä!

      Poista
    3. Karpo: Mä en oo ainakaan arvostellut Atsumea, enkä usko että kukaan muukaan. Oon vaan Pinjan kanssa samaa mieltä, että tilanne tuntuu uskomattomalta, mutta ei sitä millään pahalla tarkoiteta! Ja Atsume antoi meidän luvan kysyä sairaudestaan, joten me sitten kysyttiin. Eikä tässä kielletty kysymästä jotain tiettyjä kysymyksiä, joten eihän ihmiset voi tietää mikä loukkaa ja mikä ei. Oma kysymykseni oli ehkä turhankin suora, mutta olen vaan jo pitkään lukenut tätä blogia ja tottakai olen kiinnostunut Atsumen elämästä muutenkin. Niin käytin sitten tuon tilaisuuden hyväksi ja kysyin kun asiasta oli täällä puhetta.

      Poista
    4. Niinno, eihän sinun kommenttiasi täällä ollut, enkä sinun kommenttiisi vastannutkaan :---D
      Että nou hätä.

      Poista
  6. Karpo: Kyllä minä sen tiedän. :') Ja olen siitä enemmän, kuin kiitollinen, koska kaikilla ei ole mahdollista saada noin läheistä ja välittävää ystävää. <3
    Muistan sen tosi hyvin, ja silloin oikeastaan vasta itse tutustuin tuohon biisiin. :-D

    Pinja: Kehotan tässä nyt muistamaan, etten kirjoita blogia niinkään syömishäiriöstä, kuin elämästä yleensä. Tottakai siihen arkeen kuuluu ongelmia, enkä ole aina niin pirteä ja jaksavainen, kuin voisin ilman sairautta olla - mutta en kirjoita niitä välttämättä tänne blogiin, jota luokkalaiseni, ystäväni ja monet muut lukevat. En ole niin huonossa kunnossa, kuin monet tuntuvat olettavan. Olen toki alipainoinen, mutta en niin paljon, että kehoni kärsisi siitä mitenkään mahdottoman paljon. Syön joka päivä, pidän siitä kiinni, enkä heilu kuntosalilla viittä tuntia päivässä, elän niin normaalisti kuin tässä vaiheessa voi vain elää.
    En tiedä selvensikö tämä nyt mitään, mutta ainakin yritin. :-)

    Annele: Tuolta edellisestä kommentista voit lukea pääpiirteisesti, mitä nyt halusin tähän sanoa. En elä täydellistä elämää, enkä ole todellakaan aina onnellinen, mutta olen ihan tyytyväinen elämääni, kun saan mahdollisuuden elää suhteellisen normaalia elämää.. Muistutan siis, että tämä on todellakin blogi elämästä yleensä - ei anoreksiasta.

    majoram: Kiitos aivan mahtavasta kommentista! Juuri tätä olen yrittänyt itse selittää kaikille kysyjille, että elän elämääni, en ole kuolemassa tähän ja haluan kirjoittaa ihan muista asioista, kuin vain syömishäiriöstä. Se on osa minua, mutta vain osa, eikä todellakaan kaikki minusta. :-)
    Meinasin jo menettää toivoni, että kaikki ajattelevat tämän olevan jotenkin absurdia, ja ettei kukaan lue tätä muulta kannalta kuin anoreksian suhteen - peläten että heitän veivini jonain päivänä... Eli kiitos, ei pitkät kommentit mitään haittaa. :'')

    VastaaPoista
  7. Vielä lisää ajattelin kommentoida, kun koulun koneella ei näkynyt, kuin nuo ensimmäiset kommentit.. Siis välistä jäi tuo Karpon kolmas ja Annelen kolmas. :-)

    Sitä siis halusin sanoa, ettei kysymykset voinnistani tai syömishäiriöstä jne mitenkään haittaa, vaan on tietysti kiva kuulla, että välitetään ja ollaan huolissaan.
    Ja tiedän myös, mitä tarkoitat tuolla muiden anorektikoiden (ja syömishäiriöisten yleensäkin) toisten voinnin, syömisten ja koon katsomisella. Teen itsekin sitä ihan samaa, vaikken tietenkään tarkoituksella.
    Enkä siis tietenkään mitenkään kieltäydy kirjoittamasta anoreksiasta täällä, mutta pointti on siis lähinnä siinä, että tätä blogia lukee niin monet muutkin.. ja haluan kirjoittaa blogia nimenomaan siksi, että saan siitä jaksamista ja hyvää fiilistä, en oikeastaan terapioidakseni itseäni ja saadakseni tukea syömisiin.
    Toivottavasti tästä ei nyt tullut mitenkään väärä tai tyly kuva, koska en sitä todellakaan tarkoittanut. :-) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei missään nimessä tyly, ja toivottavasti munkaan kommentit ei liian tylyjä olleet!

      <3

      Poista