''Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan''

Ette muuten ikinä arvaa, kuka hyppi riemusta, kun ennakkotilauksena tehty Samuli Putron levy kolahti postilaatikkoon... Nyt se onkin soinut täällä käytännössä taukoamatta. :-D Mutta joo, nyt tähän viikkoon!

Olen ollut flunssassa taas (ylläri), mutta Karpon seura keskiviikkona piristi kummasti! Koulun jälkeen kiiruhdin kotiin leipomaan meidän omppupuusta kakkua Karposelle....

- Onko tuo kakku jonkun juhlan kunniaksi?

- Eikun Karpon kunniaksi, että ei se sen kunniakkaampi ole!

:-P ♥ 

Katsottiin trust_ ja kuvailtiin.. :' )

Arvatkaa huviksenne, mitä aloin tekemään nykytaidekurssin työnä - Ompelen Minna Parikan kengän huovasta! :-D Saa nähdä, mitä tästä tulee.....

Tämän viikon ostoksia:

- Criminal minds tuottari 1. (Levykauppa Äx, n. 12 e) ♥♥

- trust_ (Makuuni, 5 e) ♥

Käytiin tänään keräämässä puolukoita samasta paikasta, josta aikaisemmin haettiin mustikoita. Yllätyin positiivisesti, kun näin, että Lahdenkin metsät on puolukoita pullollaan! Luulin että niitä löytyy vain pohjoisesta - mutta melkein sain kaksin käsin näitä kahmia ja reilussa tunnissa tuli melkein kolme litraa! :--) ♥

Nyt tekemään loppuun Syyria-esitelmää. :-) Tästä tuli vähän turha postaus, mutta on vähän kiirus..

Päiväni kuvina

Lupaus on aina lupaus, joten tässä teille eilinen ikuistettuna kuviksi! :-)

Aamu

Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa päivä, kuin kuunnella perjantaina ilmestynyttä Samuli Putron levyä? :-)

Aamupalaksi kahvia ja jukurttia myslillä ♥

Sitten oli pakko tehdä eiliseltä jääneet matikan läksyt...

Ensimmäinen lenkki uusilla lenkkareilla! Oli ihana juosta auringonpaisteessa, vaikka pari itsemurhakärpästä lensikin silmään.....

Päivä

 

Suihkun jälkeen tein ruokaa kotimaisista vihanneksista ja halloumista ♥

Laitoin kynnet O.P.I:n punaisella lakalla ja koristekukilla, samalla luin torstain MeNaisia (joka tulee meille tilauksena...)

Muutama tunti kuluikin taas kouluhommien parissa, kun rustasin esitelmää Syyriasta historian tunnille..

Ilta

Anteeksi meikittömyys! Pakollinen hellyyshetki Eetun kanssa ♥

Ja tietysti oli pakko omistaa vielä pari tuntia illasta Criminal mindsin katselulle. Ihana Reid ♥♥

Lopuksi menin vielä saunaan ja laitoin värinaamiota hiuksiin..

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään olikin. :--) Nyt alan kirjoittamaan vielä toista postausta tästä viikosta! ♥

200 lukijaa ; )

Heips! On ollut vähän raskas viikko, vaikka siihen on tietysti mahtunut myös paljon hyvää, joten on tosi piristävää huomata lukijoiden määrän kohonneen siihen odotettuun kahteensataan. Tiedättekö te mitä se tarkoittaa? No, että täytyy alkaa väsäilemään Päiväni kuvina -postausta! :-D

Kuva on lainattu Karpon blogista :-)

Karpo ♥

Outi ♥

Oltiin eilen juhlistamassa Roosan 17-vuotisjuhlia, joihin osallistui aika paljon porukkaa. Oli kaiken kaikkiaan oikein hauskat bileet, varsinkin kun porukka halusi kerrankin tanssia ja mentiin loppuillasta makoilemaan ruohikolle ja katsomaan tähtiä....! :-)

Kouluun palaaminen on ollut yllättävän helppoa - ainakin opiskelun ja aamuheräämisten suhteen. :-) Toisaalta se johtuu ehkä myös kahdesta hyppäristä viikossa, lukuisista kuviksen ja liikunnan tunneista, sekä ainoastaan kolmesta lukuaineesta! :-D Silti voisin kyllä pitkittää viikonloppua vielä muutamalla päivällä....

 Koittakaapa arvata, kuinka väsynyt voi olla, jos herää kouluun kuudelta, opiskelee neljästä kahdeksaan aavistuksen flunssaisena ja lopuksi kuluttaa yhteentoista asti aikaa katsomassa elokuvaa ja kiertelemällä kirppareita, sekä lopuksi pyöräilee kotiin... Niin ja herää seuraavana päivänä taas kuudelta! 

On the Road perustuu Jack Kerouacin klassikkokirjaan, joten sen näkeminen tuntui miltei välttämättömältä! Itse olen lähinnä lukenut William S. Burroughsin kirjoja, mutta hän kuuluu samaan porukkaan ja oli myöskin mainittuna elokuvassa. :-) Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että oli kyse sitten väsymyksestä tai jostain ihan muusta, elokuvan olleen vähän turhan pitkä - eikä oikeastaan ihan niin hyvä, kuin olisin toivonut.. Ajattelin että katsoisin tämän uudestaan joskus paremmalla ajalla, tai ehkä lukisin kyseisen kirjan, että elokuva aukeaisi paremmin. No sen näkee sitten. :')

Oi, mutta tässä on ollut se todellinen viikon pelastus! Sain tiistaina päähäni, että haluan ehdottomasti hankkia Criminal mindsin 1. tuottarin - jota ei kyllä lopulta löytynyt, vaikka kiersin kaikki Lahden kaupat ja polkaisin vielä kymmenen kilometrin päähän yhteen kauppakeskukseen etsimään. Lanttilasta löytyi kuitenkin kaudet 2-6, joten ostin kakkosen ja kolmosen. Levykauppa-Äxästä tilasin ensimmäisen, jonka pitäisi jossain välissä saapua. On niin piristävää, kun voi katsoa muutaman jakson illalla.... :---D 

Mutta ei tässä nyt muuta, heippa! ♥

Mission impossible

...on muuten loistavaa taustamusiikkia samalla, kun muokkaa kuvia ja suunnittelee postausta. Siitä saa ihmeesti tehoja tekemiseen. XD No niin, ja asiaan, huomenna on viimeinen kesälomapäivä! Mihin ihmeeseen kaksi kuukautta oikein katosi? Eipä tuossa silti mitään, kun ensimmäinen jakso on muutaman lukuaineen lisäksi lähinnä kuvista ja liikuntaa. :-))

Käytiin Karpon kanssa viikolla ottamassa bannerikuvia pellolla ja pusikossa (tai heinikossa, jos se kuulostaa älykkäämmältä. :-D), eikä kyllä ollut todellakaan niin lämmin ja kaunis sää, kuin oltiin toivottu.. Yksi kaatosadekuurokin tuli siinä sateenvarjon alla värjöteltyä...

...mutta hauskaa oli (ainahan meillä on) ja saatiin bannerikuvat otettua. Mitä mieltä olette lopputuloksesta? ; )

Oikeastaan viikolla ei olekaan tapahtunut mitään sen erikoisempaa, kuin Vasemmistonuorilta tullut paketti.  Liittymisen kunniaksi postista siis tupsahti tukku esitteitä, Ibero-lehti, kangaskassi, tarroja ja kynä. :-) Oli ihan kiva piristys aamuun, ja nyt on hyvä fiilis, kun sain tuossa jonkun aikaa sitten viimein aikaiseksi liittyä! ♥

Ostoksia

Siinäpä selitys sille, mihin viimeinen lomaviikko on oikein kulunut... :''D

Trikoohame (Seppälän ale, 3 e), kirpparilta musta nyörimekko, kukallinen paita ja neuletakki (yht n. 10 e)

Mustat pillifarkut (Ginatricot, 39,95 e)

DVD (kirpparilta 2 e)

The Sims 2. (Puokkareista 13 e), Haydenin Nukkelapsi (kirpparilta 2 e) ja koru (jonkun paikan alesta 4,50 e)

 Okei, kieltämättä on tullut vähän tuhlailtua, mutta koulun alkamisen kunniaksi saakin kai vähän ostella. :-) Saatiin veljen kanssa vielä housurahaa (mikä on hyvin hyvin hyvin harvinaista), joten kierreltiin kauppakeskuksia, kirppareita ja pari pelikauppaakin, mihin kului sellaiset 5-7 tuntia..... :--D

Innostuin yhdestä muokkausohjelmasta, jonka Karpo esitteli, joten tässä on lopputulos.... :--D Mutta joo, eipä tässä muu auta kuin alkaa valmistautumaan huomiseen viimeiseen lomapäivään.. ja simssin pelaamiseen....

Ps. Ette muuten ikinä arvaa, kuka on ihan koukuttunut Criminal Mind:siin ja the Sims 2:seen..... ♥

Seitsemäs vuosi

Usein minulta on täällä pyydetty, että kirjoittaisin kuulumisistani anoreksian suhteen. Teidän, että täällä on monia, jotka kamppailevat samojen ongelmien parissa ja siksi päätin nyt viimein kirjoittaa tästä vielä vähäsen. Tämä ei ole todellakaan helppo aihe, joten toivottavasti saan aikaiseksi edes jotenkin menettelevän postauksen..

Irrottautua syöpäläismäisistä tunteista,
ja puhdistautua standardisoidulla keinolla
Ei tuu toimimaan, ei onnistumaan
Aikajaksoja vailla kiintopisteitä
tai ylipäätään selkeetä
kuvaa mistään hetkestä.

Pakkomielteessä,
kovin vähän tervettä
Yhdessä kierteessä
loputtomiin

Rauhan huoneessa
ovet yhteen suuntaan aukeaa
Ei portinvartijaa
vain se jonka on tuonut mukanaan
Äärihetkinä on aina yksinään
Omaa kuolemaa miettimällä väitetään
ihmisen pystyvän valaistukseen pääsevän

Pakkomielteessä,
kovin vähän tervettä
yhdessä kierteessä
loputtomiin.
Pakkomielteessä,
kovin vähän kaunista
ykkösten ja nollien tyhjyyteen.

Muuri ymmärtää
muuri rakastaa
Mietin sellaista,
et onko musta tulossa
yhtä mielenkiintoinen,
kuin yhteishakukaavake

Pakkomielteessä,
kovin vähän tervettä,
yhdessä kierteessä
loputtomiin
Pakkomielteessä,
kovin vähän kaunista
ykkösten ja nollien tyhjiöön

Apulanta - Pakkomielle

Muutama päivä sitten tajusin sen; alkava vuosi on jo seitsemäs, jonka kulutan syömisen kanssa pelleilemiseen. Olin korkeintaan 12-vuotias, kun sairastuin - ihan lapsi vielä. Jo vuosia ennen sairastumistani suunnittelin ensimmäisen dieetin aloittamista. Olin seitsemän, kun lähdin vanhempieni kanssa ruokaostoksille. Olin pienestä pitäen tottunut, että vain perjantaina sai syödä karkkia - joten aikaisemmin nuo karkkipäivät olivat olleet koko viikon kohokohta. Sinä yhtenä perjantaina lähdin kuitenkin kauppaan; olin vakaasti päättänyt, etten saa syödä enää yhtäkään karkkia. Minun oli pakko laihtua! No, reissu päättyi lopulta siihen, että pyysin vanhemmilta luvan hakea kuitenkin sen suklaapatukan... :-) Kasvoin kodissa, jossa painoon ja ruokailuun kiinnitettiin paljon huomiota. Ei meitä suoranaisesti kielletty syömästä, mutta vanhempani puhuivat yhtenään dieetin aloittamisesta ja siitä, kuinka mikäkin ruoka lihottaa. Mummolassa käynnit olivat yhtä piinaa, kun ottaessa lisää sitä suosikkileivosta tai suklaata, sai aina kuulla olevansa ahne tai lihava. En tiedä oliko asia lopulta ihan niin, mutta pienen tytön mielestä se kuulosti ehdottoman pahalta. Vielä kun joku aina silloin tällöin kiusoitteli, että ''monennella kuulla tyttö on raskaana'' tms, aloin todella kuvittelemaan, että laihtuminen on ainoa tie saavuttaa muiden kunnioitus..

Huono itsetunto ei tosin kadonnut mihinkään, vaikka olisin kuinka jättänyt syömättä ja laihtunut. Olen huomannut, että tunnen oloni melkein rumemmaksi ollessani todella laihassa kunnossa. Kun katson tätä kuvaa, voisin oksentaa. Näytän aivan järkyttävältä - ja huomaan sen jopa itsekin! Katsoessani kuvia todella laihoista ihmisistä tai muista anorektikoista, voisin itkeä. Mietin vain sitä, kuinka kauniilta nuo tytöt näyttäisivätkään, jos heidän silmissään tuikkisi elämänilo, huulilla olisi aidosti onnellinen hymy ja kehossa olisi terveitä muotoja, kaaria, eikä pelkkää luuta ja kasaan kuivunutta ihoa! Järkyttävintä on ajatella, että ehkä jonkun silmissä minäkin näytän samalta... Siihen on silti liian vaikea uskoa. En näe itseäni laihana. Siksi on niin usein helppo turvautua ajatukseen, että jos pudottaisin muutaman kilon -näyttäisin varmasti paremmalta, ihmiset hyväksyisivät minut ja kehuisivat, kuinka hyvältä näytän. Kokemuksesta vain tiedän, ettei se toimi niin.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi, että näkisin kaikkien ystävieni voivan hyvin, etteivät he enää satuttaisi itseään. Ja että voisin jonain päivänä nähdä itseni kauniina huolimatta siitä, kuinka paljon painan. Tahtoisin istua rannalla ystävien kanssa ja syödä jäätelöä hyvällä omatunnolla. Tahtoisin, ettei äidillä olisi minusta huoli. Sen takia jaksan yrittää, että tiedän elämän odottavan tuolla ulkopuolella. Todellisen elämän vailla sääntöjä ja normeja, vailla syyllisyyttä. :' )

Anoreksia - niin kuin mikä tahansa muukin syömishäiriö - on käsittämättömän julma sairaus. Yhä nuoremmat lapset sairastuvat syömishäiriöön, sairastuneiden luku kasvaa jatkuvasti.

Ja ajatellessani näitä kulunutta seitsemää vuotta, en voi olla surematta, että olen hukannut nuoruuteni tärkeimmät vuodet..

Seitsemän vuoden jälkeen hoitoja halutaan edelleen jatkaa - ja otan ne vastaan. Tiedän, että elämä alkaa vasta sairauden ulkopuolella; haluan olla aivan tavallinen, hyvinvoiva ja terve. Ei sillä ole väliä, painaako muutaman kilon vähemmän, jos se tarkoittaa, ettei voi koskaan nauttia mistään kunnolla. Tietty varmuus parantumisesta on ja pysyy, se on ikään kuin valttikortti povitaskussa, jonka voi vetäistä esiin sitten kun on oikea aika. En siis lopettanut hoitoja, vaikka olisin täysi-ikäisenä saanut niin tehdä. Sopimus on nyt, että käyn siellä vielä yhden vuoden. Ja vaikka aina välillä tulee takapakkeja - niin kyllä se tavoite on olla parantunut ennen kuin täytän 19! :-)

PS. Ja nyt onkin sitten hirveä kynnys todella lähettää tämä..... D : Tästä tuli kamalan synkkä ja ikävä, mutta toivottavasti ymmärsitte pointin.

PPS. Minulla menee siis tällä hetkellä ihan hyvin. Olen edistynyt valtavasti! :-D

I am sailing, I am sailing, home again cross the sea

Heips! Taas ollaan palailtu takaisin arkeen ihanan reissun jälkeen - jopa vähän haikein mielin. Olisin voinut jäädä tuonne itäiseen naapuriin sen sijaan, että täytyi palata tänne valmistautumaan koulun alkamiseen.. Se on viimeinen viikko vapautta, eikä koulun penkillä istuminen todellakaan tunnu kovin houkuttelevalta!

Reissun ideana oli siis lähteä käymään Lappeenrannasta lähtevällä laivalla kohti Venäjää. Ihan sellaisella viisumivapaalla muutaman tunnin kierroksella Viipurissa. Matka laivalla kesti yhteen suuntaan vähän reilut viisi tuntia, joten kaipa sitä aikaa kului enemmän matkan tekemiseen, kuin itse kaupungissa oleskeluun!

Oltiin ensin iltapäivä ja yö Lappeenrannan kylpylässä, jossa saatiin käytännössä koko hotelli omaan käyttöömme (oli kivempaa uida, kun ei ollut ketään ulkopuolisia paikalla! :-D), kun siellä ei näkynyt muita majoittuneita olevan...

Ilta ja alkuyö kulutettiin uimisen jälkeen rannalla ihania maisemia katsellen, ottaen kuvia ja istuen laivabaarissa.

Yö hotellilla ei kyllä sujunut kuten elokuvissa: ihana isukki kuorsasi niin kovaa, etten saanut nukuttua, joten lukuisten hiljaiseen ääneen mutistujen kirouksiksien jälkeen otin peiton ja tyynyn... ja menin nukkumaan kylmälle vessan lattialle! Kieltämättä oli vähän paikat kipeät, kun siitä aamulla piti kuudelta nousta valmistautumaan laivalle lähtöön... Ja väsytti koko päivän!

 Laivareissu oli kyllä reissussa kaikkein parasta! Menomatkalla kukaan ei ollut edes juonut niin paljon venäläistä shampanjaa, kuin yön paluureissulla.... Kuljettiin muistaakseni neljän kanavan läpi ja vierailtiin laivan mini Tax Free-myymälässä...

Ilmeisesti yksi pakollinen turistikuva oli otettava Viipurin linnasta. :-)

 Venäjän puolella oli kyllä sellaiset turvatarkastukset, että hyvä kun ei tarvinut alkaa ruuvailemaan lävistyskorujakin irti... Paikanpäällä oli silti hauskaa! Jos ei oteta huomioon, että kauppahallin myyjät ottivat minut kohteekseen ja joka kulmalta kuului: ''prinsessalle kaikki puoleen hintaan''..

 

Paaljon puluja!

 

Matkan surullinen puoli oli ehkä kaikissa niissä vapaana kulkevissa eläimissä.. Tai ei ehkä niissä, jotka vaikuttivat hyvävointisilta kiiltävine turkkeineen ja hyvin ruokittuine olemuksineen - mutta pieni kissanpentu yksin keskellä liikennettä on kyllä aika sydäntäsärkevä näky! Nimesin kisun pikku laikaksi, ja oli niin lähellä etten kaapannut sitä laukkuun turvaan! ;_;

En unelmoi juuri koskaan, koska pyrin ''elämään hetkessä'' tai jotain sinne päin. Kuitenkin siinä istuessani, laivan kannella keskellä valtavaa merta, upeissa maisemissa, auringon paistaessa kasvoille, en voinut muutakaan. Katselin merta ja tunsin, kuinka tuuli pyyhki kasvoja - se oli jotain uskomattoman kaunista ja ainutkertaista! ♥ Silloin eksyin haaveilemaan, että lukion jälkeen kerään tavarani ja lähden kiertämään maailmaa itsekseni... :' )

Mutta eipä tässä muuta! Ihana reissu, jolla tutustuin taas muutamiin mielenkiintoisiin ihmisiin.. ♥ Tänään piti palata arkeen, mutta kirpparilta tehdyt löydöt piristivät kyllä päivää!