Tulkoon kesä

Heips! Voiko olla parempaa tapaa viettää vapaapäivää, kuin nukkuen pitkään, maalaten ja talsien auringonpaisteessa kirpputorille tekemään löytöjä? ; ) No joo, ehkäpä voikin, jos sen vielä maksimoi kuunnellen MP:stä hyvää musiikkia ja kuvaten kaikkea eteensä sattuvaa, mikä vain vähänkin muistuttaa kesästä! Oli miten oli, nyt palaan viikonlopun juttuihin, koska meillä oli kylässä.....

 ....(nyt voitte huokaista yllättyneesti) ystäväiseni Karpo! :----D Päätettiin, että Karpo tulee meille yökyläilemään mm. siitä syystä, että oli muutamia elokuvia katsomatta.

Toinen syy oli, että käytiin kuvaamassa Karpoa yhtä minun koulutehtävää varten. En lisää niitä kuvia vielä, koska ne tulevat jossain välissä näyttelyyn koululle. :-)

Kuvien onnistumisesta ei tosin ole mitään takuuta, koska ne piti ottaa filmikameralla, jonka sain lainaksi koululta. Kuvat kehitetään pimiössä, jonka jälkeen voin joko huokaista helpotuksesta tai parahtaa kiukusta.... :-P

Sitten otettiin tietysti muita kuvia, ja esittelin Karpon pikaisesti väsäämää taideteosta käsivarressani.. :---D

Luontokuvausta.......

Takaisin tultuamme alettiin vielä leipomaan, ja tehtiin suklaakuorrutteisia donitseja. :-) En tiedä, tuliko noista tälläkään kertaa mitään leivontablogitavaraa, mutta ainakin oli hauskaa ja hyvimpä nuo tuntuivat kelpaavan. ♥ 

Ja vielä vähän niistä elokuvista, joita katsottiin 

(tosin 2 ensimmäistä illalla, ja kolmas vasta aamulla):

Olin nähnyt tämän osittain jo aikaisemminkin, mutta kokonaan nähtynä juoni avautui ehkä vähän paremmin. :-P Numero 23 kertoo miehestä, joka alkaa erästä kirjaa luettuaan suhtautumaan pakkomielteisesti numeroon 23. Samalla mies huomaa, että kirjan päähenkilö muistuttaa pelottavan paljon häntä itseään...
Elokuvassa on ihan mielenkiintoinen twisti ja visuaalinen toteutus on myös aika kiinnosta, joten suosittelen kyllä katsomaan, jos ette ole vielä tätä nähneet. :-)

Aavikon kukka on tositarina afrikkalaisesta Waris Diriestä, joka pakenee Lontooseen miestä, jolle hänet on myyty. Waris on ympärileikattu 3-vuotiaana, eikä jäljelle ole jätetty mitään muuta, kuin tulitikun kokoinen reikä.. Lontoossa Warisista tulee monen mutkan kautta suosittu malli, joka alkaa myöhemmin taistella tyttöjen ympärileikkausta vastaan. 
Olen nyt katsonut tämän elokuvan kahdesti, ja aion todellakin katsoa vielä uudestaan. En voi edes sanoin kuvata, kuinka järkyttävää on, että tyttöjä ympärileikataan 6000 yhdessä päivässä! Tästä aiheutuu paljon tuskaa, jota terveet lapset joutuvat kärsimään ja paljon turhia kuolemia.. Oli kyse sitten kuinka syvästä kulttuurisesta kuilusta, niin en tule ikinä ymmärtämään tällaista järjettömyyttä.
Oli miten oli, suosittelen ehdottomasti katsomaan, sillä tämä on ehkä yksi parhaita elokuvia, joita olen pitkään aikaan nähnyt!

Öh, ja sitten viimeisenä Silent Hill, joka ei kyllä aivan pystynyt minua vakuuttamaan. Juonihan on sinänsä hyvä, kun äiti vie vakavasti sairaan tyttönsä aavekaupunki Silen Hilliin, josta tyttö näkee painajaisia... Oli mielenkiintoista seurata paikan tapahtumia, jossa aavekaupunki muuttui tyttöä seuraten veriseksi, uhkaavaksi paikaksi.. Ja se poliisinainen, joka eksyy henkilöiden matkaan, on kerrassaan ihana! Mutta eipä nuokaan välttämättä pelasta sitä, mihin elokuva loppupuolella menee.. :-P

No mutta, tämän elefanttipostauksen jälkeen on hyvä mennä väsäämään toista postausta! Joten see you soon. ; )