sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Me tanssimme paljain jaloin pöydillä

Heips! Viime viikko kului taas vaihteeksi ihmeen nopeasti, ja viimeisen kunnon irtioton arjesta tarjosi Karpo järjestämällä pienet kestit luonaan. :-) Nimesin illan Aliaskesteiksi - koska ajattelin niiden olevan ihan pienet illanistujaiset, joissa pelataan aliasta sun muuta.. XD No, lopulta paikalla oli vähän reilumpi kourallinen porukkaa ja oli hauska ilta!

Edustuspotretti illan isännän kanssa
Oona ja kaksi kääpiötä :-)


Lähdin tietysti Karpolle etukäteen ja vein mukanani keksejä, joita olin tehnyt tylsyyttäni. Itse keksit eivät olleet kovin ihmeellisiä, sellaisia suklaatäytteisiä sydeemejä, mutta sainpahan viimein syyn käyttää ihania leivoslaatikoitani! ♥ Paikalla oli silloin jo Karpo ja Oona.. ;-)

Minun ja Sannin hilpeä jälleennäkeminen XDD

No eikä nyt sentään, oli ihana nähdä Sannia, joka riensi heti ovelle vastaan. ♥ Karpon mukaan olin hemmotellut Sannin ihan piloille - ja nyt oli saatava koko ajan rapsutuksia tai herkkuja! XD

Tekoripset n. 8, 00 e ja paita (3 e) kirpparilta
 Nojoo, itse olin pukeutunut iltaa varten ihan vain mustiin farkkuihin ja kirpparilta löytämääni, ihanaan paitapuseroon. Olin etsinyt tuollaista hulmuavaa, kevyttä ja valkoista paitapuseroa jo jonkun aikaa - ja nyt löysin sen kirpparilta käydessäni siellä vain ohimennen kuluttamassa aikaa! :-D


Juhlien ohjelma oli kuitenkin ihan vain rentoa oleskelemista - ja lähinnä katsottiin telkkaria, juteltiin, naurettiin, kuunneltiin musaa jne. Porukka oli hauskaa ja oli muutenkin kiva ilta! ♥



Tosin illasta, taisi olla joskus puoli kahden aikoihin, halusinkin jo lähteä kotiin, vaikka olin suunnitellut jääväni yöksi. Ulkona oli ihan valoisaa ja rauhallista, mutta sain Karpon turvaamaan selustaa. ♥ Kotona hääräilin vielä hetken ja menin nukkumaan..


Eikä ollut edes huono olo aamulla. :-) Tänään olen lähinnä leiponut ja katsonut elokuvaa. Lainasin viimeviikolla Karpolta GIA -nimisen elokuvan, jonka sain aikaiseksi katsoa vasta tänään. Ja onneksi katsoin, sillä tämä oli ihan älyttömän hyvä! Gian tarina on todellinen, ja hänet muistetaan vieläkin harvinaisen asenteellisena supermallina. Naisen loppu on kuitenkin uskomattoman surullinen... Suosittelen! :-) Mutta joo, ei tässä nyt muuta!

9 kommenttia:

  1. Eiks ollutkin hyvä leffa! :-)
    Mua jotenkin puistattaa se loppu:"Häntä yritettiin nostaa, mutta liha ja nahka irtosi palasina hänen selästään.."

    Hyviä kuvia meistä!

    VastaaPoista
  2. Gia on kyllä ihan mielettömän hyvä, oon kattonu sen varmaan kymmenii kertoja tässä vuosien aikana <3

    VastaaPoista
  3. haluatko sä edes parantua? oot kaunis, mutta siltikin näytät niin surkealta, ihan pikkupojan vartalo, ei ole kaunista se. :(

    Kiitos muuten leffavinkistä! :)

    VastaaPoista
  4. Karpo: Joo, niimpä! Just toi lause sai kyllä niin kylmille väreille.. Varsinkin, kun tiesi, että toi oli tositarina. :')

    Leena: Se on loistava. :--)

    Kakofonia: En nyt tahdo olla mitenkään ilkeä, mutta tuollaisten asioiden sanominen ei todellakaan tunnu hyvältä tai reilulta. Ymmärrän, ettet tarkoita tuolla mitään pahaa ja olet vain huolissasi, mutta teen kovasti töitä sairauteni eteen...
    Mutta kannattaa katsoa tuo elokuva kumminkin. :-)

    VastaaPoista
  5. Tosiaan, tarkoituksena ei todellakaan ollut loukata. En vaan pidä siitä, että sairautta romantisoidaan, tyyliin voi kun olet kaunis ja hentoinen. Se ruokkii vaan sairauden ihannetta. Sanoin ehkä liian suoraan, jotenkin vaan tekisi mieli herätellä. Tajuaisit kuinka kaunis ja fiksu nainen olet! Äläkä anna sairauden voittaa. Tosiaan tiedän itse miten vaikeaa se on, kymmenen vuotta sairastaneena.

    VastaaPoista
  6. Kakofonia: Joo, ymmärrän tietysti hyvin, ettet tarkoittanut sillä mitään pahaa. Tiedän myös, ettei langanlaiha keho todellakaan ole sitä kaikkein kauneinta nähtävää, mutta toisaalta sairaus on niin vaikea, ettei siitä päivässä selvitä.. Joten kyllä tässä työtä tehdään, eikä olla luovuttu siitä toivosta parempaan. :')

    VastaaPoista
  7. Hyvä hyvä! Toivoa on aina ja uskon että pääset vielä eroon möröstä. Jäi itselle vähän paha mieli tuosta omasta kommentista. Ehkä olin liian tyly, mutta perimmäinen tarkoitus oli vain hyvä tai siis se, että kannustaisin sinua. Olen välillä vaan niin vihainen tälle sairaudelle, en niille ihmisille jotka sitä sairastaa. Ehkä väärin tokaistu, oikaisinpahan nyt kuitenkin jälkikäteen. Kaikkea hyvää sinulle <3

    VastaaPoista
  8. Kakofonia: Äh, älä siitä enää murehdi! :-) Ymmärrän todella hyvin, että tämän sairauden kanssa turhautuu, ja joskus tekee vain mieli huutaa muille sairastaville, että miksi hitossa he tekevät itselleen tällaista jne. Käyn kuitenkin itse läpi ihan samoja tunteita, joten ymmärrän hyvin mitä tarkoitit. :-) Toivon todella, että meille molemmille käy vielä hyvin - ei vain lakata yrittämästä! Tärkeintä on muistaa, että elämä alkaa vasta sairauden ulkopuolella - mutta se ei tarkoita, etteikö nytkin voisi nauttia niistä asioista, mitkä tuntuu hyvältä ja myös on sitä. ♥

    VastaaPoista