Nyt ikuisuuden päästä muistat paremmin, kun joskus sata vuotta sitten selkään kirjoitin

Aika on hyvin suhteellinen käsite. Muistatteko, kuinka pienenä tuntui, ettei koskaan kasva aikuiseksi ja syntymäpäivien välillä tuntui olevan ikuisuus? Meillä oli tapana istua tarhan keinuissa ja laulaa kajauttaa ilmoille kaikki mahdolliset mieleen tulevat laulut - samoissa keinuissa sitä sitten supistiin tulevista syntymäpäivistä ja lahjatoiveista. Jokainen syntymäpäivä, etenkin 10-vuotis syntymäpäivien kunniaksi järjestetyt suuret 10-päivät, on ollut niin merkittävä, että niistä syntyneen fiiliksen voi tavoittaa vieläkin hetkittäin.

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi nuoren parin onnea
Lapsi syntyi vihdoinkin tuo täyttymysten helistin
Elämä on juhla 

Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa
Vain puhallus ja pois se on
Saapuu nuoruus levoton
Kuinka joka solulla voi kannatella kipua
Elämä on juhla

Ensimmäisellä luokalla katsoi ylöspäin niitä melkein aikuisia kuudesluokkalaisia ja kuudennella sitten yläasteelaisia. Kuinka vanhoilta ja ihmeellisiltä vaikuttivatkaan yläasteen tiukkoihin farkkuihin ja huppareihin sonnustautuneet tytöt, joilla oli meikatut kasvot ja lakkaa hiuksissa. Meillä oli tapana mennä piiloon teinejä ja omissa oloissamme leikkiä heitä itsekin. Pehmolelut vaihtuivat barbeihin ja barbit lopulta meikkileikkeihin. Oli hirvittävä tarve aikuistua, mutta samalla pelotti, kuinka tylsä ja väritön maailma olisikaan, kun luopuisi leikeistä ja lapsuuden tuomasta turvasta. Tuntui kamalalta huomata, ettei ystävän kanssa enää jaksanutkaan istua tuntikausia leikkimässä leluilla ja luoda mitä ihmeellisimpiä tarinoita lelujen välille - edes uudemmat, hienommat lelut eivät enää kietoneet pauloihinsa muutamaan pukuleikkiä pidemmäksi hetkeksi. Silloin aika kului samaan aikaan tuskallisen hitaasti, mutta samalla aivan liian nopeasti. Joulujen ja syntymäpäivien välissä oli yhä ikuisuus, eikä ensilumi tai kevään ensimmäinen auringonsäde päässyt koskaan yllättämään. 

Valkolakki märkänä kun juoksee kädet ylhäällä
Ja huutaa "Helou vapaus!" Niin tähän suoran leikkaus
Lasket muuttolaatikon ja naapurusto hahmoton
Elämä on juhla 

Voi luoja kuinka kaunis olet, rakastunut juuri eilen
Ihmeellisen hehkuva te kohtasitte kadulla
Kaksi eroon joutunutta planeettaa niin kauas mutta
Elämä on juhla
Elämä on juhla 

Tänään huomaan hämmentyväni - eikös kevään ensimmäinen lämmin päivä vasta koittanut ja eikö eilen muka ollutkaan se kesäloman viimeinen ilta? Muistan yhä kirkkaasti, miltä tuntui totutella lämpimiin päiviin ja miten ihana olikaan, kun kesä viimein koitti. Vastahan minä täytin seitsemäntoista. Tänään puiden lehdissä on ruskan värikirjo ja lämpötila on vain hädintuskin yli kymmenen astetta. Ensikuussa on jo marraskuu ja ennen kuin huomaammekaan, maata koristaa jo ensilumi ja luonnon vihreys vaihtuu valkeuteen. Jostain haetaan juusi, joka koristellaan ja pöytään kannetaan glögiä ja hienoja suklaita. Teehen sujahtaa ripaus kanelia ja kaupoissa soitetaan joululauluja. Talven jälkeen koittaa taas kevät ja pian minäkin täytän sen maagisen ikävuoden, joka määrittää, että olen virallisesti aikuinen...

Opintojen loppusilaus
Häät ja suuren kakun leikkaus
Riisi kirkonportailla ja kuukausien riitoja
Pettymysten kihlarengas vyöryy ylämäkeenkin kas
Elämä on juhla

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi itkeä myös onnesta
Pappi kastoi esikoisen
Paremmin nyt laittaa voi en
Elämä on juhla 

Sitten seuraa otos julma
Keski-ikään tulokulma näyttää liian jyrkältä
Ja sut voi ylipyyhkäistä
On tulokkaiden karsina ja sopimukset katkolla
Elämä on juhla

Elämä kuluu niin nopeasti, että pian havahdun työpaikan pöydän äärestä ja palaan omaan kotiin, laskuineen ja hoidettuine puutarhoineen, elämästä kertovat rypyt ohimoilla ja vuosien elämänkokemus harteillani. Aika on siis todellakin suhteellinen käsite. Meillä on aina edessä huominen ja muistoissa eilinen, mutta tämä päivä on tässä ja nyt, olemassa vain yhden kerran. Ajatus ajan kuluvuudesta on aika hämmentävä - samaan aikaan surullinen ja pelottava, mutta silti niin lohdullinen. :-)

Katse siirtyy kauemmas
Näet lapsenlapses otteissa tuttua päättäväisyyttä
On jouluaatto yhdessä
Avaat kaksi pakettia ja katsot muita aikuisia
Elämä on juhla 

Nyt vanhuus vierii sillalla kuin kolikko tai tupakka
Ja sanotaan et kuolema on kauppamies ja taitava
Kun sitten poistuu varmistin pois henkäys viimeisin
Elämä on juhla
Elämä on juhla 

(Samuli Putro - Elämä on juhla)