maanantai 19. kesäkuuta 2017

Mökillä

Moikka! Tuntuu, että olen koko ajan menossa. Ei tarvinnut edes laukkuja purkaa, kun huomenna lähden taas reissuun. Sellaista kesällä kai kuuluu olla. :-) Palaillaan nyt hetkeksi viikonlopun mökkitunnelmiin.
 
Jatkuva nälkä. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, sillä kehon nälkäsignaalit ja se kuuluisa jatkuva nälkä on ilmestynyt päivittäiseksi vieraaksi. Pakko myöntää, että se ahdistaa. Olen syönyt vähän enemmän, mutta nälkä ei lähde, eikä ainakaan pysy poissa tuntia pidempään. Tiedän, että se on kropan viesti siitä, että lisää ravintoa tarvitaan. Olen yrittänyt vastata siihen, mutta samalla se pelottaa todella paljon. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten vaikeaa uusien ruokien kokeileminen on. Sama pätee ruokien lisäämiseen, vaikka syöminen muuten sujuukin melko hyvin. Olen tyytyväinen kehooni, mutta syömisten lisääntyessä herää syyllisyyttä ja pelko lihomisesta. En oikein tiedä, miten suhtautua tähän kaikkeen. Onko neuvoja? Ne tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. :-)
 
Mennään nyt kuitenkin aiheeseen, eli viikonlopun mökkireissuun. Olin alunperin ajatellut jättää mökkeilyn väliin, mutta muutin lopulta mieleni. Jotenkin sitä mökin rauhaa kaipaa aina kiireen keskellä. Onneksi päätin lähteä, sillä pari yötä luonnon keskellä tuli tarpeeseen.
Kesäilta saunan ja uimisen jälkeen. Yksi parhaista asioista mökillä on ehdottomasti uiminen. Ensin puusaunaan ja siitä koleaan järviveteen. Parin tunnin saunomisen ja uimisen jälkeistä oloa ei voi sanoilla kuvata, sillä se on jotain täysin ainutlaatuista. Sanottakoon vaikka niin, että yöllä maittoi uni ja nukuin sikeästi yhdeksään asti. :-)
Koira, joka vei kissaihmisen sydämen. Lauantaina serkut tulivat mökkiseuraksi. Ventti tuli tietysti mukaan. Katsokaa nyt noita nappisilmiä! ♥
Kiireettömät aamut. Se hetki, kun istuu ikkunan ääreen syömään aamupalaa ja ulkoa kuuluu vain lintujen laulua. Ei liikenteen hälyä tai ihmisten puhetta. Täydelliseen aamuun kuuluu liian monta kuppia kahvia, hyvä kirja ja värikäs aamupala. Alpron mustikkajogurtti, banaani, kotimaiset marjat, kuivatut karpalot, kookoslastut ja siemenet ovat ehkä maistuvin yhdistelmä, jonka olen vähään aikaan tehnyt. ♥
Laiturilla asustava västäräkkipariskunta. Meillä on isän kanssa yhteinen harrastus: lintukuvaus. Käytiin kävelemässä pellonlaidoilla ja metsässä, mutta laiturin nokassa asustelevat västäräkit veivät voiton tällä kertaa. Aika nopeasti kaksikko tottui meihin ja päästi kuvaamaan ihan lähelle.
Epäonnistunut somevieroitus. Lähden mökille sillä ajatuksella, että selailen mahdollisimman vähän kännykkää ja suljen somen pariksi päiväksi. Tällä kertaa otin koneen mukaan, sillä halusin kirjoittaa blogitekstejä ja olla yhteyksissä ihmisiin, joiden kanssa käyn kauppaa Torissa. Tarkoitus on tosiaan myydä pois kaikkea tarpeetonta, ja yksi kauppa on jo sovittuna. :-) Sunnuntaille osui vähän sateisempi ja harmaampi päivä, joten suurin osa päivästä kului sisällä. Ennen saunaa olikin hyvin aikaa katsoa jakso Skamia. 4. kausi on ollut jännittävä!
Laulujoutsenet ohikulkumatkalla. Ennen lähtöä istuskeltiin laiturilla nautiskelemassa auringonpaisteesta. Ensin näkyi kaksi päätä kaukana horisontissa. ''Onko ne joutsenia?'' Seuraavassa hetkessä oltiin tietysti isän kanssa räpsimässä kuvia ja vertailemassa otoksia. :-D Ei yhtään hullumpi päätös mökkireissulle.
 
Tänään on ollut niin kiireistä, että hyvä, kun on ehtinyt hetkeksi istahtaa alas. Aamulla siivoiltiin mökkiä, raahattiin polttopuita saunalle ja ajettiin mökiltä haudalle. Haudalta kotiin viemään tavaroita ja siitä suoraan kauppaan. Kaupasta kotiin syömään ja tekemään kauppoja Torin ostajan kanssa. Sitten suihkuun, laukkujen pakkaamista ja koneelle muokkaamaan kuvia. Onneksi on kivaa odotettavaa huomiselle, eikä pieni stressi ole onnistunut pilaamaan tunnelmaa. ;-)
 
Rakastan kesää ja mökkireissuja. Oli taas todella onnistunut viikonloppu, mitäpä siihen lisäämään.

4 kommenttia:

  1. Menkat tulossa, jos on koko ajan nälkä?;) Mulla ainakin ennen menkkoja tekee mieli koko ajan jotain syödä (ei auta vaikka söis kunnon ruokaakin..).

    Olet onnekas, kun pääset mökkeilemään järvenrannalla. Meinaatko olla siellä juhannuksenakin?:) Joko oot uskaltautunu uimaan? Itse elän haaveissa, että nyt juhannusviikonloppuna pääsis talviturkin kastamaan kotiseudulla järvessä.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla vähän pidempiaikainen ongelma, joka johtuu elimistön korjautumisesta aliravitsemuksesta. :-) Mutta on kyllä totta, että ennen menkkoja on koko ajan nälkä!
      Olen tosi kiitollinen, kun pääsen edes kerran kesässä mökille. Meillä ei ole omaa mökkiä, joten päästään sinne lopulta tosi harvoin (isän työpaikan mökki). Juhannuksena olin ihan vaan tyttöystävän luona. :-) Kävin uimassa useamman kerran ja nyt on siis talviturkki heitetty! Toivottavasti uskaltauduit uimaan, vaikkei säät olleet niin lämpimät. :-D

      Poista
  2. Toi vaihe oli tosi vaikee mullekin. Itellä tuli kans toi sama vaihe, jossa keho on jo "tasautunut" ja on päässyt uinumaan niissä tutuissa ja tuntuu, että kyllähän tämä on hyvä. Mut tajuaa kuitenkin, että pohjalla on edelleen pelko ja ahdistus, ja että se kertoo myös siitä, ettei vartalo ole vielä oikeasti terve. En osaa oikeen antaa neuvoa, että millä siitä pääsee yli. Mulla se tapahtui, kun tapasin mun poikaystävän netissä, ja kun olin menossa tapaamaan häntä ensikertaa, katsoin peiliin ja oikeesti _näin_ itteni ensimmäistä kertaa. Ja ajattelin, mä en halua että se näkee mut tällaisena. Koska vaikka olin vain normaalipainon alarajoissa, musta näki lävitse.
    Mitä osaan kuitenkin sanoa, on, että sitten kun sille uskaltaa antaa periksi, olo lähtee paranemaan kohinalla. Energiatasot nousee ihan uusiin sfääreihin, ja elimistön tilan tasautuessa myös ahdistus yms. oireet alkaa hävitä. Aluks voi olla että turvottaa, mut se ei ole lihomista, vaan elimistö totuttelee muutokseen. Ja sitten, kun oot löytänyt itelle sopivan määrän ja ruokailurytmin, myös sun paino tasautuu. Ja kun sen kohdan löydät, ruokailun muutos jonain yhtenä päivänä ei näy missään! Sit alat huomata, että voit poiketa rytmistä, syödä mitä haluat silloin tällöin, eikä sitä tarvitsekaan pelätä (: Tsemppiä ihan sairaasti. Oon varma että sun tyttöystävästä tulee kans olee huima apu tällä tiellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta. Ihana kuulla, että heräsit huomaamaan asioiden todellisen laidan ja lähdit siitä parantumaan. :-) Rakkaudella on kyllä niin suuri vaikutus hyvinvointiin ja löytää ihan uutta motivaatiota parantua.
      Olen nyt uskaltautunut vastaamaan kehon viesteihin, tosin pienin askelin. Se aiheuttaa yhä ahdistusta, mutta on jotenkin tosi hienoa tuntea, että kroppa alkaa toimimaan kunnolla. :-) Kiitos paljon kommentista. ♥ Tyttöystävästä on kyllä ihan huima apu, onneksi.

      Poista